Siirry sisältöön
One glass of milk, please

Aaretin tarina

20.06.2018

*Postaus on yhteistyö Aaretti.fi kanssa. Kuvissa näkyvät housut ja paidat on saatu blogiyhteistyön kautta. *

Instagram tiliäni alkoi jossain vaiheessa seurata nimimerkki Aareti.fi. Kiinnostuin erikoisesta nimestä ja päädyin nimimerkin sivuille todetakseni että kyseessä oli suomalainen lastenvaatteiden valmistaja.

Jäin itse myös seuraamaan häntä ja mitä enemmän näin hänen suloisia, selkeitä, viekeitä, mutta lapsen ehdolla toteutettuja vaatteitaan, sitä enemmän ihastuin niihin.

Ehdotin itse Aaretin takana olevalle Hannelle yhteistyötä blogini kanssa ja ilahduin suuresti kun Hanne vastasi välittömästi lähtevänsä mukaan mielellään.

Kuten lähes kaikkeen, liittyy Aaretinkin oma tarinansa. Sen synty ei ole ollut itsestäänselvyys eikä tie ole edelleenkään helppo. Mutta Hannesta huokuu päättäväisyys ja sisu, jousto ja tahto, samat elementit jotka näkyvät hänen ompelimissa vaatteissaankin.

Hanne kertoo Aaretin synnystä näin “Aaretti sai alkunsa kun olin kuopuksen kanssa hoitovapaalla. Käytin kestovaippoja pojallani ja kerta toisensa jälkeen ärsyynnyin ketjumyymälöiden vaatteisiin, kun kestovaippa ei millään mahtunut housuihin vaikka ostin isompaakin kokoa. Lähes aina vyötärö jäi liian matalalle ja tietenkin liian suureksi kun koko oli niin iso ja lahkeita sai kääriä. Lisäksi lastenvaatemuoti tuntui suosivan jo vauvaikäisillekin solmittavia nauhoja ja paksuja vyötärörakenteita kuminauhoineeen, mikä kestovapan kanssa on jo melkoinen paketti.”

Hanne päätti siis tehdä vaattet itse, koulutukseltaan hän on vaatetusteknikko, joten luotto siihen että kyllä hän osaa kaavat tehdä ja ommella oli olemassa. Lastenvaatteita Hanne ei kuitenkaan ollut aikaisemmin liiemmin tehnyt.  Ensimmäinen saumurikin tuli taloon vasta tuolloin hoitovapaan aikana.

Aluksi vaatteita syntyi valmiskaavoilla omiin tarpeisiin. Mutta kuten niin monella muullakin hoitovapaalla olevalla vanhemmalla, alkoi Hannellakin siintää mielessä ajatus siitä että elämä voisi olla jotain muutakin kuin mitä se on ollut siihen asti ja siihen muuhun kuului pieni ajatus omasta yrityksestä.

Ajatukset muutoksesta eivät liittyneet vain perhevapaaseen ja yritykseen, Hannen perhe eli suuren kriisin keskellä ja elämän eri osa-alueita mietitiin uusiksi monilta osin. Hanne muutti lastensa kanssa pois yhteisestä kodista ja otti etäisyyttä kaikkeen vanhaan. Arki yksin pienten lasten kansa ei ollut helppoa ja sen keskellä ajatus omasta yrityksestä kirkastui ja se toi Hannelle voimaa ja uskoa selvitä sen hetkisestä elämäntilanteesta. Ne hetket kun hän sai olla yksin kotona ilman lapsia oli hänellä vain yksi tavoite: Ommella. Ja sitä hän teki. Hän ompeli pojalleen mallikappaleet kaikista housumalleista ja pohti ja väänteli ja käänteli niitä kunnes oli tyytyväinen. Kun oikea malli löytyi teki hän sarjoissa eri kokoja valmiiksi.

Hanne oli uupunut, elämä oli edelleen vähän kriisissä, lapsiarki väsyttävää, mutta silti jokin ajoi hänet käyttämään vähäisen vapaa-aikansa yrityksen perustamiseen.

Hannea ajoi päätös, ettei halunnut palata enään omaan päivätyöhönsä.

Sama päätös, joka ajaa niin montaa äitiä kun he hetkeksi hoitovapaiden aikana pysähtyvät pohtimaan omaa elämäänsä ja arvojaan. Itse uskon ettei kyse ole niinkään arvomaailman muuttumisesta (täysin), vaan pitkälti siitä että lapset ja pysähtyminen antavat elämälle aivan uuden perspektiivin. Pikkulapsiaika on aina rankkaa, mutta usein se myös kirkastaa ihmisillä tiettyjä arvoja elämässä. Hannen kohdalla ne arvot liittyivät vahvasti ekologisuuteen. Kestovaipat avasivat hänen silmänsä aiheelle ja hän jopa myöntää, että vasta silloin hän heräsi kunnolla näkemään myös kierrättämisen tärkeyden ja opetteli sen itse kunnolla.

Paluu vanhaan olisi sotinut kaikkea tätä uutta opittua vastaan. Hannen silmissä siisi yritys jonka kulmakivinä olisivat ekologisuus ja käsityö. Työpaikkana hänellä oli tunnettu vaateketju, jonka toiminta perustui kaupallisuuteen, ei eettisyyteen tai ekologisuuteen.

Vaikka Hannen tahto ja halu olivat timantinkovat ja vaikka yrityksen perustamista tuettiin starttirahan avulla ei kaikki kuitenkaan sujunut aivan ongelmitta.

Hoitovapaan viimeisillä 6kk aikana Hanne perusti oman toiminimen, osti uuden saumurin vanhansa tilalle joka oli rikkoutunut, ja ompeli. Ompeli niin paljon kuin vain ikinä kykeni.

Suunnitelmissa oli, että verkkokauppa avataan 15.4.2017, sitä kohti Hanne sinnitteli, varastoja piti olla tarpeeksi ettei heti tarvitsisi myydä mahdollisille asiakkaille ei-oota. Sitten tapahtui huonoja ja hyviä asioita samaan aikaan. Hanne sairastui taas eikä millään meinannut toipua. Keho huusi lepoa eikä sairaus halunnut päästää otteestaan millään. Samaan aikaan perhe päätti jatkaa kuitenkin vielä yhdessä eikä erota, joten Hanne ja hänen puolisonsa etsivät pikaisesti uuden asunnon johon he kaikki mahtuisivat. Verkkokaupan avajaiset siirtyivät, ensin kuukauden, sitten toisen. Joskus elämä ei vain mene siten kuten suunnitelee vaikka kuinka yrittäisi. Hanne ymmärsi, että vaikka hän saikin verkkokaupan kesäkuussa auki, pitäisi hänen palata syyskussa sittenkin takaisin töihin. Tilanne ei tuntunut hyvältä,  mutta toisaalta se antoi hänelle paljon tarvitun ja kaivatun hengähdyshetken kesällä lasten kanssa.

Verkkokaupan avaamisesta on kulunut nyt vuosi. Ensimmäinen vuosi yrittäjänä on ollut Hannelle kaikkea muuta kuin helppo. Jaksaminen on ollut koetuksella ja sairasteluita on mahtunut vuoteen enemmän kuin tarpeeksi.

Vuosi sitten elokuussa Hanne meni ensimmäistä kertaa mallistonsa kanssa markkinoilla ja jo heti siellä hän sai nähdä, että hänen aavistuksensa siitä että vaatteille olisi kysyntää oli oikea. Ihmiset kiinnostuivat ja tekivät tilauksia.

Tietenkään vaatemarkinoille ei noin vain hypätä, sen on vaikea ja pitkä prosessi joka vaatii sinnikkyyttä ja sisua.

Hanne on oppinut olemaan kärsivällinen, tekemään hitaasti mutta varmasti töitä kohti unelmaansa täysipäiväisenä yrittäjänä. Siihen asti hän luovii kahden työnsä välissä ja lapsiarjen keskellä. Pienetkin virstanpylväät ovat ilon aihe:  kun istagramtili tai facebook sivut saavuttavat tietyn lukumäärän tykkäyksiä;  kun tilauksia tulee tasaiseen tahtiin ja Aaretin nimi putkahtelee esiin muidenkin suista kuin Hannen omasta.

Sain meidän lapsille käyttöön yhdet leksukka housut molemille ja lyhythihaiset paidat. Vaatteet soveltuvat täydellisesti 3 ja 5 vuotiaiden lastemme käyttöön,ne joustavat ja venyvät eivätkä kinnaa vaikka lapset hyppivät, kiipeävät, juoksevat ja tekevät sitä mitä lapset nyt tekevätkään. Itselleni on tärkeää, että vaate on kestävä, se on monikäyttöinen ja turvallinen ja ettei minun tarvitse pohtia kuinka monen pienen lapsen tai nuoren aikuisen kädet ovat vuotaneet verta niitä tehdessä. Näistä syistä Aaretin vaatteet tuntuvat meille juuri oikealta valinnalta.

Käyttöikää ei ole vielä tietenkään takana kovin paljoa, mutta jo nyt ovat etenkin housut nousseet lapsilla ehdottomatsti suosikeiksi.

Pirteät värit, joustava vyötärö, ilmava leikkaus joka kuitenkin istuu mutta ei näytä lökäpöksyltä miellyttää selkeästi myös lapsen silmää ja tuntuu hyvältä. Housujen lahjeresorit mahdollistavat housujen nostamisen shortsimittaan ja antavat samalla niille enemmän käyttöikää mahdollistaessaan hieman suuremman koon ostamisen alkuun. T-paidat ovat ihanista kuoseista ja tuntuvat käteen pehmeiltä. Pääntie ei ole liian tiukka eivätkä hihat ota käsivarsiin kiinni. Kaksi asiaa joihin lapset kiinnittävät meillä heti huomion jos ne eivät ole tarpeeksi väljiä. Hannen tavoitteena on tehdä kestäviä ja eetttisiä vaatteita jotka lapset ottavat omakseen.

Jään jännityksellä seuraamaan miten housut kestävät vähän raisujen lastemme kulutuksesssa, etenkin polvikohdat ovat saaneet huutia joka ikiseltä vaatemerkiltä, mutta voisin vaikka tehdä teille instagrammiin kuukausittaisen kuvan siitä miten nämä Aaretin housut kestävät polvikulutuksen 3 ja 5 vuotiaiden käsittelyssä.

Ja koska ehkä teitäkin kiinnostaa (minua kiinnosti) mistä nimi Aaretti on peräisin, Hanne vastasi siihen näin “ nimi aaretti löytyy ihan omasta lapsuudesta. Nimeä pohdin pitkään ja hartaasi, ja sitten siskoni ehdotti “miten olisi aaretti?”. En osannut lapsena sanoa toista nimeäni oikein, vääntyi Aaretiksi. Kuulen tästä äidiltäni edelleen.” Joskus osuvimmat nimet löytyvät juuri siitä oman nenän edestä.
Voimme kaikki vain arvailla mikä on Hannen toinen nimi, itselleni ainakaan se ei vielä selvinnyt.

Klikkailkaa itsenne tästä Aaretin sivuille, tukekaa suomalaista käsityötä ja kestävää ja järkevää lastenvaateteollisuutta. Olen aika varma, että ette tule pettymään vaatteisiin jotka käsiinne saatte Hannelta.
Kun tilaatte nyt ovat tilaukset ilman postikuluja!

© all rights reserved

Annuska Dal Maso

annuska@annuskadalmaso.com

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »