5+1 random faktaa minusta

Teen harvoin näitä blogipiireissä kiertäviä haasteita, mutta tämä tuntui jotenkin hauskalta ja kevyeltä haasteelta.
Eli kerrankin saatte minulta jotain ihan hömppää.
Alla blogihaaste jossa kerron itsestäni 5+1 random faktaa, jota ette välttämättä minusta tienneet.

Pieniä murusia elämästäni, olkaa hyvä:

1.Olen itse lähtöisin isosta suomalais-sveitsiläis-italialaisesta perheestä. 

Minulla on viisi elävää sisarusta ja yksi kuollut.
Sijoitun itse sisaruskatraassa keskelle, eli minulla on kolme vanhempaa sisarusta ja kaksi nuorempaa. Koen olevani läheinen heidän kaikkien kanssaan.
Oli aikajaksoja kun lähes me kaikki asuimme ulkomailla. Kaikki sisarukseni ovat joko asuneet jonkun aikaa, tai asuvat vieläkin, poissa Suomesta.
Meistä vain kaksi nuorinta on syntynyt Suomessa.
Yritämme kokoontua vähintään joka toinen vuosi yhteen. Näemme toisiamme toki useammin, eri kokoonpanoilla mutta koko joukon yhteensaattaminen perheineen ja lapsineen on töiden, maantieteellisten faktojen ja lentolippujen hintojen takia välillä todella haastavaa.
Minulla ja sisaruksillani on yhteensä 10 lasta. Serkuista vanhin on  7vuotias.

2.Ensimmäinen ammattini on puutarhuri-floristi. 

Valmistauduttuani taidelukiosta tiesin kyllä haluavani jonain päivänä valokuvaajaksi.
Olin vain erittäin kypsä koulunkäyntiin joten halusin tehdä jotain konkreettista. Päädyin opiskelemaan oppisopimuksella puutarhuri-floristiksi.
Suoritin ammatitutkinnon kahdessa vuodessa, työskentelin floristina 5 vuotta ennen kuin siirryin opiskelemaan valokuvausta.
Opiskellessamme Englannissa Puolison kanssa aloitin opiskelun ohella työt puutarhurina Lontoon rikkaille ihmisille.
Valmistuttuani yliopistosta keskelle lamaa elätin meitä noin vuoden ajan puutarhurin työilläni.
Olin mm. Robet Plantin ja Kate Mossin puutarhuri.
Puurahanhoito ja floristiikka ovat edelleen lähellä sydäntäni. Minulla on (juuri nyt laakereillaan lepäävä) jopa puutarhafirma Suomessa.

 3.Menin Puolison kanssa naimisiin järkisyistä.

Kun saimme tiedon, että olimme molemmat pääseet Englantiin opiskelemaan riemu vaihtui pian lieväksi ahdistukseksi kun ymmärsimme mitä koulut maksavat.
Vielä tuolloin oli kuitenkin olemassa mahdollisuus, että EU maksaa lukukausimaksut jos opiskelija jää alle tietyn tulorajan.
Asia ei kuitenkaan ollut ihan niin yksinkertainen, koska jos opiskelija oli alle 25 vuotias, katsottiin hänen vanhempiensa tulot. Puoliso oli tuolloin 27- vuotias joten hän sai lukukausimaksunsa kuitattua EU:lla helposti.
Minä olin kuitenkin 23- vuotias ja vanhempieni tulot ylittivät tuon maagisen rajan jonka alle olisi pitänyt jäädä.
Asiaa aikamme tuskailtuamme keksimme porsaanreijän: jos menemme naimisiin lakkaavat vanhempani olemasta “virallisia holoajiani” ja se titteli siirtyy puolisolleni. Eli vain hänen tulojaan katsottaisiin. Ja koska tiesimme Puolison tulojen olevan tarpeeksi pienet vaikutti tämä hyvältä ratkaisulta. Asiassa oli vain pieni mutka: me molemmat vastustimme avioliittoa instituutiona emmekä olisi halunneet koskaan mennä naimisiin.
Lopulta vaakakupissa oli kuitenkin opiskelupaikka tai periaatteiden nieleminen.
Puoliso “kosi” minua niinkin romanttisesti kuin lauseella “V***u, mennään sitten naimisiin”. 10 päivää myöhemmin seisoimme kello 9.30 maistraatissa notaarin edessä ja sanoimme tahdon.
Kun tuskailin asiaa silloin äidilleni ja valitin eron tullessa joutuvani maksamaan siitä, äitini lupasi maksavansa meidän eropaperimme jos se hetki tulee.
Tästä tulee kesällä 14 vuotta. Ei ole ollut tarvetta erota.

4.Vuonna 2006 sain 14kk elinaikaa. 

Toisena opiskeluvuotenani Englannissa menin lääkäriin jatkuvien rankkojen päänsärkyjen takia.
Selvisi, että minulla oli päässä kasvain.
Siitä alkoi monen vuoden taistelu kun kasvaimet vaelsivat vatsan, ruokatorven ja pääni väliä.
Opiskelin silti opintoni normaalisti loppuun ja tein sen ohella töitä.
Ja selvisin.
Kuitenkin kasvainten ja niitä seuranneiden hoitojen seurauksena minun ei oikeastaan olisi koskaan pitänyt olla mahdollista saada lapsia.
Sain kaksi elävää ja tervettä lasta.
Aina välillä muistutan itseäni tästä ajasta ja siitä, että elän tavallaan jatkoajalla.
Se auttaa arvostamaan siitä mitä itsellä on juuri tällä hetkellä.

5. Inhoan yksin nukkumista. 

En ole koskaan pitänyt yksin nukkumisesta.
Ehkä se johtuu siitä, että olen kaksonen (kaksoissiskoni kuoli 7 viikon ikäisenä, kätkytkuolema) ja näin ollen olen tullut tähän maailmaan joku vierelläni.
Joka tapauksessa en ole koskaan pitänyt siitä että vieressäni on tyhjä tila sängyssä. Lapsena vieressäni sängyssä oli suuren suuri nalle ja myöhemmin koiramme nukkui vierelläni.  Jos Puoliso on poissa tai olen itse jossain ilman häntä tungen aina viereeni vähintään tyynyn. Mahdollisuuksien mukaan teen ylimääräisestä peitosta pötkylän jonka asettelen viereeni ikäänkuin siinä olisi joku. Vaelluksilla teltassa rinkka ajaa saman asian.

+Bonus fakta: Olen käynyt elämäni aikana yhden kerran MacDonaldsissa

Sen yhden kerran jonka olen käynyt oli kun olin vielä ihan pieni, todennäköisesti alle koluikäinen. Tätini vei minut ja sisarukseni hampurilaiselle Pasilan juna-aseman mäkkäriin.
Sen jälkeen en ole jalallani astunut kyseiseen ketjuravintolaan.
Olen hyvin, hyvin periaattellinen tietyissä asiossa ja mäkkäri on yksi niistä.

© all rights reserved

Annuska Dal Maso

annuska@annuskadalmaso.com