Viikko arkeani – lauantai

Julkaistu 17.7.2016

Näitä päiviä, näitä pehmeänä eteenpäin soljuvia, lempeitä, pumpulisia päiviä me kaikki tarvitsisimme elämäämme niin kipeän paljon enemmän kuin saamme.

Päiviä joihin herää tuntien vierellään tutun kehon lämmön, tuntien ympärillään lämpimän ja unesta raskaan rakastettunsa käden. Aamuja joina voi avata silmät ilman että väsymys kirveltää niitä, ilman että jalat ovat raskaat tai päähän sattuu.

Päiviä kun aamut voi viettää omalla kotipihalla. Piirretään liiduilla sateenkaari takapihalle, piirretään vielä pupuja ja norsujakin. Leikitään pikkuautoilla lastenhuoneessa, luetaan kirjoja. Yhdessä, kaikki neljä. Syödään lounasta pihalla, ilman kiirettä, kaikessa rauhassa.

Aika soljuu, kuopus nukkuu, esikoinen pelaa pelejä isänsä kanssa olohuoneessa. On hiljaista. Minä en avaa konetta, avaan sen sijaan kirjan. Luen ja juon teetä, hion vähän pöytää, tota ikuisuusprojektiani. Koska viimeksi näin? En muista.

Pakataan rantakassi, mennään rantaan. Tuohon lähelle, sille pienelle kanavanpätkälle jossa vesi on lämmintä.

Keho pehmenee auringosta, muuttuu miellyttäväksi koskea, kauniiksi suudella. Katselen lapsia ja miestäni vedessä. Rakastan.

Tunnen kuuman hiekan jalkojeni alla, hengitys virtaa helposti, päänsärky sulaa hitaasti pois, valuu hiekan sekaan ja pyyhkiytyy tuulen mukana pois.
Hengitän.

Tämä tekee minut luvattoman onnelliseksi. Hiekka, aurinko, vesi. Lasten nauru. Miehen hymy, suudelma. Toimettomuus. Meksikolaisten perheiden hälinä ympärillä. Lokit.

Voisin jäädä tähän, hetken onneen, lillumaan ikuisuudeksi. Lähdetään kuitenkin kotiin, lähdetään ennen itkua, lähes. Sitä tavallista takapenkin riitelyä kotimatkan, en anna sen tunkeutua hyvään olooni, nyt on liian hyvä, liian pehmeä olla. Ihan kohta ollaan kotona.

Tilataan pizzaa, syödään se ulkona. Suoraan laatikosta. Vastoin kaikkea mistä yleensä pidän kiinni. Mutta tänään tämä on hyvä. Juuri näin, helppoa, vaivatonta. Tänään minä haluan vain rakastaa. Pohjattomasti. Tänään minä en ärähtele. En vaikka tappeluita ja kitinää on yhtä paljon kuin muinakin päivinä, mutta tänään minun päiväni soljuu. Aurinko viipyy vielä ihollani, hiekka pistelee vielä poskiani, suola on kuivunut jalkoihini. Minun on hyvä.