Rakas, minä muistan.
11 vuotta sitten sanoimme tahdon. Todistajina minun työnantajani ja työtoverini. Salaa olin kutsunut kaksi ystäväämme paikalle.
Että olisi edes joku muukin jakamassa sitä muistoa.
Muistoa siitä miten sinä seisoit kädet puuhkassa ja minä olin loppuun asti varma, että kävelet pois tilaisuudesta.
Jakamassa muistoa meidän naurusta kun saimme vihkitodistuksen käsiimme ja suudelmasta maistraatin ovella. Muistoa kuumasta kesäaamusta, Hietsun torikahvilan pahvimukeista ja kiireestä töihin.
Mutta muistan minä, rakas, muutakin kuin meidän naimisiinmenomme.
Minä muistan
Sen aamuöisen voileivän jonka teit minulle festareiden viimeisenä yönä
Kuinka tartuit minua kädestä kun tulin hakemaan luotasi avainta veljeni asuntoon, mutta jäinkin koko yöksi.
Sen oluen ja maapähkinöiden sekaisen jälkimaun ensimmäisen suudelmamme jälkeen.
Sen huumaavan tunteen kun ensimmäistä kertaa heräsin vierestäsi.
Sinun katseesi matkahuollon kahvilassa kun olin viettänyt ensimmäisen viikonlopun kanssasi.
Sinun äänesi värähdyksen kun pyysit minua tyttöystäväksesi.
Ne riipaisevat eron hetket kun matkustin takaisin kotikaupunkiini luonasi viettettyjen viikonloppujen jälkeen…
Sinun tuoksusi vaatteissani junamatkoilla takaisin kotiin.
Sinut nojailemassa steissin seinään kun tulit minua vastaan junalle perjantaisin.
Sinun käden puristuksen ja hymyn vappuaattona, kun kävelimme kohti Kumpulaa ja minä sanoin sinulle olevani juuri nyt onnellinen.
Sen puhelinsoiton kun sanoit ottavasi lopputilin ja muuttavasi luokseni Joensuuhun.
Sen kuuman kesäpäivän Joensuussa kun menimme minun töiden jälkeen uimaan autiolle hiekkarannalle ja sinä kerroit rakastavasi minua kuin varis mäenlaskua.
Muistan Prahan kuumat kadut, leirintäalueen saksalaiset jotka tarjosivat minttuteetä.
Muistan sen punkkeikan Prahan lähiössä ja sinun hikisen halauksen sen jälkeen.
Roskilden ja väljähtäneen kaljan maun sekoitettuna huimaan onnen tunteeseen siitä että olimme siellä, yhdessä.
Sen syksyisen aamun kun palasit junalla takaisin isoon kaupunkiin opiskelemaan.
Sinun samettitakkisi tuoksun kun hain sinut Zürichin lentokentältä luokseni.
Sinun naurusi kun muutimme ensimmäiseen yhteiseen kotiin.
Rintakehäsi lämmön öisin sinä kuumana kesänä Kruunuhaassa.
Sinun jännittyneen kädenpuristuksesi kun menimme naimisiin
Sen maitoteen maun pahvimukissa ja kuumana paistavan auringon Hietsun torikahvilassa, vihkiseremoniamme jälkeen.
Muistan ensimmäisen yömme Rochesterissa.
Muistan viimeisen yömme Rochesterissa.
Sinun märän niskasi punkkeikoilla Lontoossa.
Muistan sinun suudelmasi kotibileissä Lontoossa.
Sinun unisen halauksesi kun minä nousin klo 5 aamulla töihin ja sinä jäit vielä nukkumaan.
Sen risoton jonka olit tehnyt sinä päivänä kun palasin 10 tunnin työpäivän jälkeen sateen uittamana kotiin.
Sinun hymysi kun sain ensimmäisen apurahani.
Sinun silmiesi sinisyyden Kochin lentokentällä kun tulit luokseni Intiaan.
Sinun naurusi kun pelasimme korttia Varkalan hiekkarannalla kunnes aurinko laski.
Sinun suomalaisen aksenttisi sinä iltana kun humalluimme mangodrinkeistä kuumassa Intian yössä.
Sinun epävarman hymysi kun päätimme muuttaa takaisin Suomeen.
Sinun kätesi minun harteillani niin monena iltana kun minä tein töitä yömyöhään omien yritysteni kanssa.
Sinun tyytyäisyytesi kun sait sen työn mitä olit toivonut.
Muistan sinun kyyneleesi kun esikoisemme syntyi.
Muistan hiuksissasi leijuvan samettiverhojen ja paksujen mattojen tuoksun kun palasit Istanbulista.
Hiekan, aurinkorasvan ja meriveden tuoksun sinä kesänä kun luuhasimme lähes päivittäin Vuosaaren rannalla.
Muistan sinun kuiskauksesi “se on ohi nyt” kun kuopuksemme syntyi.
Muistan sen kesäyön kun istuimme Puistolan kotimme pihalla ja kuuntelimme satakieltä.
Muistan kuinka Ikaalisten kylpylässä totesin sinulle “Luulen että me kyllä mennään sinne Amerikkaan” ja sinä sanoit “niin”.
Muistan sen ihanan, hullun läksiäisjuhlan jonka vietimme.
Muistan matkan uudelle mantereelle.
Kiitos, että olet kanssani, rakentamassa muistojen vuorijonoa.
Eilen, nyt, huomenna…
© all rights reserved
Annuska Dal Maso
annuska@annuskadalmaso.com
