Kalifornia kuittaa
Mitä minulle kuuluu?
Ensimmäinen reaktio kun on todeta, ettei minulle kuulu oikein mitään.
Arkea.
Hyviä ja huonoja päiviä.
Mutta kuuluuhan minulle, kaikennäköistä.
Elämää.
Minulle kuuluu aurinkoisia päiviä, omalla pihalla kypsyviä luumuja, persikoita, viikunoita, tomaatteja. Minulle kuuluu liian isoksi kasvaneita auringonkukkia ja villiintynyt kurkkupenkki.
Minulle kuuluu hetkiä kun seison kaktuspuutarhassa huumaavan tuoksun keskellä, kolibrien surratessa silmieni edessä kukasta kukkaan ja lasten leikkiessä kaktusten välissä.
Minulle kuuluu hetkiä kun astelen pitkin kukkuloilla olevia polkuja, keltaiseksi palaneen ruohon ja tuulettuneiden viljojen keskellä ja pysähdyn lasten kanssa ihmettelemään maaoravaa syömässä siemeniä suoraan viljankorresta.
Hetkiä kun olen merenrannalla, paljaat jalat hiekassa, tuuli heittää hiukset sekaisin. Hengitän ja tunnen syvää kiitollisuutta kaikesta mitä minulla on.
Molemmassa kädessä on lapseni käsi ja katsomme ulapalle, odotamme seuraavaa aaltoa. Aalto pyyhkäisee jalkojemme yli, poikien housut kastuvat, he kirkuvat riemusta. Aallon vetäytyessä hiekka luisuu jalkojemme alta ja minä kiristän otettani lapsista. Sekunnin sadasosan tuntuu siltä että maa pettää, mutta kokemuksesta tiedän etten kaadu.
Minulle kuuluu kiukkuisia päiviä, viiltävää päänsärkyä, jokaisena hetkenä uhmaavaa esikoista, öisin painajaisiaan kirkuvaa kuopusta. Minulle kuuluu loputonta tiskien tiskaamista, kaupassa käyntiä, pyykkipäiviä. Ruuan laittoa, joka kuitenkin oikeasti kelpaa jonain päivinä vain minulle, muiden närppiessä tunnin väkerrystäni epäluuloisena.
Minulle kuuluu jankkaavia keskusteluita esikoisen kanssa siitä miksi isä käy töissä joka päivä eikä voi jäädä kotiin rakentamaan legoilla.
Minulle kuuluu orastavaa ystävyyttä, aamuvarhaisia 10km juoksulenkkejä, iltamyöhäisiä valkoviinilaseja auringon laskiessa.
Minulle kuuluu kahden väsyneen ja uupuneen vanhemman välisiä turhia kiistoja. Minulle kuuluu kahden rakastavan ihmisen välisiä suudelmia.
Minulle kuuluu turhautumista kun kipupisteinä olevia arjen haasteita emme onnistu yrityksistä huolimatta ratkomaan. Minulle kuuluu onnistumisen huumaa kun pitkään työn alla oleva kasvatuksellinen haaste alkaa kantamaan hedelmää.
Minulle kuuluu unelmia lomista, unelmia kaukaisesta tulevaisuudesta. Minulle kuuluu ikävää Suomen yöttömään yöhön. Skypepuheluita Eurooppaan ja lukemattomia whatsapp viestejä sisaruksille. Minulle kuuluu onnen humahduksia siitä että saan kokea tämänkin matkan tälle mantereelle.
Minulle kuuluu pienten poikien halauksia, aallonmurtajiin rikkoutuvia aaltoja, kadonneita hattuja, eväsleipiä metsässä, rikkoontuneita lasiamppeleita, nauravia lapsia, yhdessä leikkiviä poikia, rusketusraitoja varpaissa, nukahtamista iltaisin mieheni kainaloon, siihen ainoaan paikkaan jossa minun on aina hyvä olla.
Minulle kuuluu elämää.
Meille kuuluu Elämää.
© all rights reserved
Annuska Dal Maso
annuska@annuskadalmaso.com
