Meksikon auringon alla
Viikon loma.
Lentomatka sujuu kuin leikki. Lapset ovat selkeästi oppineet jotain tämän vuoden aikana lennetyistä 10 pitkästä ja 4 lyhyemmästä lennosta. Esikoisen suurin huoli on osaakohan isä olla koneessa oikealla tavalla.
Perillä lyö vastaan kostea kuumuus. Kävelemme tien reunusta pitkin toisen terminaalin eteen josta bussimme lähtee San Lucasiin. Lapset ihmettelevät kaktuksia, aurinko on kuuma ja ohi ajavat autot lommoisia ja pölyisiä. Bussi on vanha, penkeissä reikiä ja ovet aukeavat poistuville jo 50m ennen pysäkkejä. Istumme takapenkillä ja lapset ovat haltioituneita. Esikoinen nukahtaa pää likaista ikkunalasia vasten ja kuopus leikkii autoillaan. Minä ja puolisoni katselemme ikkunasta ulos ja juttelemme. Hymyilemme. On hyvä olla matkalla, hyvä olla taas jossain uudessa paikkaa. On ihanaa tuntea se kutkuttava jännitys kun näkee asioita ensimmäisen kerran.
Tunnin matkustamisen jälkeen jäämme pois ja kävelemme lyhyen matkan asunnollemme. Sisäpihalla loistaa uima-allas. Ilma on lämmin ja tuoksuu mausteille.
Jo heti ensimmäisenä iltana poikien piti päästä vielä altaalle. Siellä me polskimme, lämpimässä linnunmaidossa, pimeyden laskeutuessa ympärillemme. Ja sitä samaa me olemme jatkaneet seuraavat päivät.
Aikomuksenamme ei ole tehdä suuremmin mitään. Ranta, allas, puuhakirjat ja leikkiautot.
Päiväunia ja illallisia ravintoloissa. Jo nyt parin päivän jälkeen tunnen kuinka rentoudun, on hyvä vain olla. On hyvä olla yhdessä. On hyvä antaa kaiken vain tulla ja mennä, olla tarttumatta mihinkään. Antaa auringon silittää ihoa ja veden heijata kehoa aalloissa.
On hyvä nauraa lasten mukana, on hyvä katsoa puolisoa silmiin ja hymyillä.
On yksinkertaisesti vain hyvä.
© all rights reserved
Annuska Dal Maso
annuska@annuskadalmaso.com
