Villivihanneksilla kevätväsymyksen kimppuun
Silläkin uhalla, että tämän sanominen herättää kateutta, kerron, että saamme tänä vuonna lähes kaiken tarvitsemamme vuohenputken ja osan nokkosesta ihan tästä omasta, pienehköstä omakotitalopihasta. Voikukkaa on itse asiassa jopa yli oman tarpeen.
Joka kevät olen jonkin verran horttoillut eli keräskellyt villivihanneksia. Lähinnä nokkosta kuivurillinen tai pari, ohimennen kasvimaata kitkiessä kourallinen rikkaruohoja.
Tänä vuonna intoa on lisännyt kasvitieteilijä & professori Sinikka Piippo, joka puhui viime viikolla villivihanneksista kahvila Laiturilla Joensuussa. Piipon elämänmyönteisyys sai väsyneen keski-ikäisen uskomaan villivihannesten ihmeitätekeviin voimiin. Kun katsoo, mitä kaikkea nämä kasvit sisältävät, niiden vahvistavaan vaikutukseen on helppo uskoa.
Piippo kertoi, että vuohenputki, tuo maan elinvoimaa indikoiva erinomaisen hyvin menestyvä kasvi, olisi tuotu meille nimenomaan hyötykasvina. Tarhurin vihollisen voi kesyttää ystäväksi syömällä sen.
Nokkonen, ravintoarvoltaan pihan paras kasvi
Villivihannesten käyttäjänä olen noviisi. Lisään nokkosta, vuohenputkea ja voikukkaa sämpylätaikinaan, johon usein laitan myös kuivattuja suppilovahveroita proteiinilisäksi. Juuri nyt, hyvä lukija, syön sämpylää, johon laitettiin kulhollinen vuohenputkea ja voikukan terälehtiä. Päälle silppuan valkosipulin varsia. Mahtaa olla kateuskertoimet korkealla!
Salaatteihin sopivat vuohenputken, voikukan, maitohorsman ja poimulehden lisäksi monet muutkin kasvit, kuten isomaksaruoho, jauhosavikka ja vesiheinä eli pihatähtimö. Etenkin alkukesällä ostan kaupasta (luomuna, jos hirviää) salaatin biomassaksi kurkkua, tomaattia tai salaattia. Pihasta ja kasvimaalta lisään salaattiin makua ja ravintoaineita.
Kaupasta tomaattia, kurkkua ja jääsalaattia. Pihasta vaikkapa lehtikaalta, valkosipulia, voikukkaa, vuohenputkea, poimulehteä, isomaksaruohoa, mäkimeiramia, iisoppia.
Teeksi kerään lähinnä villiintynyttä maalaisminttua, vadelmaa ja mustikanlehtiä, vaikka viittäkymmentä muutakin kasvia voisi kerätä. Minttu kasvaa villiintyneenä puutarhapalstalla ja sillä hoidimme aiemmin lasten yskää: yöllä yskivän lapsen sängyn ylle sateenvarjo ja lakana ja sängyn alle höyryämään kattila kuumaa minttuteetä. Mintun eteeriset öljyt taltuttavat yskän siksi aikaa, että vanhemmat saavat nukuttua muutaman tunnin. Keitos täytyy asetella siten, ettei lapsi voi unissaan polttaa siinä itseään. Tehokkaan flunssateen saa muuten tehtyä mintusta, iisopista ja (nurmi)ajuruohosta tai timjamista. Lähestyvän flunssan voi torpata nauttimalla pannullisen tätä rohtoa.
Maalaisminttua kuivurissa
Joskus teemme nokkoskeittoa, -muhennosta, -käärylettä ja -pannukakkua. Vuohenputkesta on valmistettu maukasta piirasta. Jokin aika sitten kokeilin laittaa hieman siirappia voikukan terälehdistä Tervastulia -blogistin innoittamana. Väri on ruskea, tuoksu voikukkainen, maku ”hmm, mielenkiintoinen”, arvioi nuori maistaja. Kyllä se syödyksi tulee.
Lapset on osallistettu villivihannestenkeruuhommiin perinteisellä keinolla, €:illa. He ovat näppäriä esimerkiksi voikukan terälehtien irrottelussa. Myös lehtokotilotalkoisiin he ovat mitä mainiointa työvoimaa, ja nyt keväällä etikkaan upotetun, oman palstan läheisyydestä kerätyn lehtokotilon sisäänostohinta onkin aika meidän perheessä aika korkea, peräti 5 € litra.
Väsymyksen talttumisesta en osaa vielä sanoa mitään muuta kuin sen, että uskon vihreisiin kasveihin ja yhdeksän tunnin yöuniin.
Topi Linjama
