Siirry sisältöön
Lapselliset miehet

Vieraskynä: Lapsen häpeä

28.03.2016

Markus: Luin illalla lehteä kun nuorimmainen alkoi hiljaa vaikertaa. Siinä se seisoi olohuoneessa lammikko allaan. Hän ei ollut huomannut pissahätäänsä kesken leikin ja housuihin ne sitten tuli. Sanoin hänelle että ei haittaa ja sattuuhan noita. Että otetaan uudet kalsarit ja leikki jatkuu. Mutta junnu halusikin laittaa vaipan ja sanoi ettei halua kalsareita. Häntä selvästi hävetti. Kaveri on vajaa kolme vuotias ja häpeän tunne oli siinä ihan käsinkosketeltava. Kuulostaako yhtään tutulta teidän perheessä?

Ilkka: Häpeä kyllä kuulostaa tutulta tunteelta. Se tuntuu usein liittyvän siihen, että tietää tehneensä väärin. Esimerkiksi meidän esikoisemme saattaa kiemurrella illalla ennen nukkumaan menoa sängyssä. Hänestä näkee selvästi, että jokin on vinossa. Pitkän tenttaamisen jälkeen joskus saa vastauksen ja toisinaan taas ei. Eräällä tällaisella kerralla poika juuri ennen nukahtamista paljasti piirtäneensä veljestään kuvan, jossa tämä oli laitettu vankilaan. Hän tiesi, että toista ei saa kiusata edes piirroksessa, niinpä kuva herätti hänessä häpeää. Kun tilanne oli käsitelty, myös hänen olonsa helpottui, ja unikin lopulta tuli.

Vankila lapsen piirtämänä. Kuva täältä.

Markus: Tunnistan tuosta sinun kertomasta sen, että lapsella ei ole sanoja selittää, mutta siinä fyysisessä olossaan hän kokee jotain. Miten itse noita tilanteita tunnistaa, ottaa puheeksi ja sanoittaa onkin toinen juttu. Niin, meillä on yhteensä kuusi lasta ja jokaisella niillä on eri tilanteet joissa he kokee häpeää.

Ilkka: Meidän perheessä on kolme poikaa, ja jokainen häpeää eri tavalla. Kaikilla lapsilla ja ehkä aikuisillakin on myös oma ilmeensä häpeälle. Kun tämän oppii tunnistamaan toisen kasvoilta, saattaa olla helpompi huomata, mistä kenkä puristaa ja millaisella sävyllä kannattaa itse lähteä keskustelua avaamaan.

Markus: Meillä taas esikoinen on tyttö ja sanallisesti lahjakas. Veljensä ilmaisevat tunteita enemmän huutamalla ja nyrkeillä. Minunkin pitäisi tunnistaa lapsen oma tapa kertoa tai näyttää pahaa oloa tai tuota häpeän tunnetta. Palaan vielä tuohon lätäkön äärelle. Mitä tuollaisessa tilanteessa pissalammikon vierellä minä olisin voinut lapselleni sanoa? Mikä häntä auttaisi häpeän yli?

Ilkka: Meillä tilanne ei aina laukea suoraviivaisesti. Esimerkiksi esikoinen saattaa jäädä sohvalle murehtimaan, vaikka kuinka lohduttaisi. Uskon kuitenkin, että halaaminen, lohdutus ja se, että lapsen tunne otetaan tosissaan, jäävät lapsen mieleen. Ehkä häpeä vastaavassa tilanteessa on seuraavalla kerralla pienempi. Kaikilla tunteilla on tarkoituksensa, myös häpeällä. Esimerkiksi kiusaamista on syytäkin hävetä. Jos häpeä taas liittyy johonkin ominaisuuteen, se ei ole hyvästä. Häpeän suhteen tärkeintä on luullakseni se, että vanhempi ottaa tunteen tosissaan eikä itse naura tai anna muiden nauraa lapselle missään tilanteessa.

Markus: Viisaita sanoja ystäväni. Teki hyvä jakaa sun kanssa hetki arkea. Kiitos ja palataan!

Ilkka Enkenberg on kolmen 37-vuotiaan pojan isä ja yhden vaimon aviomies. Työkseen hän kirjoittaa kirjoja ja kouluttaa yrityksiä kertomaan tarinoita.

Markus Forsell on myös kolmen 37-vuotiaan lapsen isä ja yhden vaimon aviomies. Hänet on palkittu Vuoden Isänä 2013 ja hän on toiminut Työterveyslaitoksen Työ- ja perhe-elämä -ohjelman lähettiläänä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »