Vieraskynä: Elämän kova koulu

Elokuussa koin yhden hienoimmista hetkistä elämässäni, kun sain saatella nuorimman tyttäreni koulutielle. Kaikki ne liikuttavat tarinat ylisuuresta koulurepusta ja vanhempien kosteista silmänurkista kävivät kohdallani toteen. Ensimmäinen koulumatka kuopuksen kanssa oli minulle ehkä tavallistakin merkityksellisempi, sillä esikoiseni osalta tämä ilo oli minulta ikävällä tavalla evätty.

Vuosittain noin 10 000 lasta joutuu Suomessa joko kokonaan tai osittain eroon toisesta vanhemmastaan. Yleensä syynä on avio- tai avoero, ja yleensä se on juuri isä, jonka käsi ei enää koulutiellä saata. Joskus käy niin, että isä vain feidaa itsensä pois lastensa elämästä. Näin käy helposti ja huomaamatta. Lapset jäävät äidin kanssa lapsuuskotiin ja isä muuttaa johonkin pieneen luukkuun, jossa ei oikein kunnon nurkkaa lapselle riitä.

Valitettavan yleisiä ovat kuitenkin huoltajuusriidat. Niiden yhteydessä on tyypillistä, että isä haluaisi olla yhtä paljon lähivanhempi kuin äitikin, mutta sepä ei äidille enää kelpaa. Vanhempainvapaat pitäneestä, vaipat vaihtaneesta, iltasadut lukeneesta ja vielä hetki sitten maailman paras isä -mukilla isänpäivänä palkitusta miehestä tuleekin kuulemma väkivaltainen, uhkaava ja alkoholisoitunut hulttio. Mahdollisesti jopa pedofiili.

Kaiken takana on ilmiö, nimeltä vieraannuttaminen. Se on Suomessa lain mukaan sallittua, vaikka sitä on muutamaan otteeseen eduskunnankin toimin yritetty kieltää. Vieraannuttaminen on toisen vanhemman tietoista mustamaalaamista ja yhteydenpidon vaikeuttamista. Lasta estetään kaikin tavoin pitämästä yhteyttä toiseen vanhempaan ja tehdään selväksi, että ei olisi oikein enää suotavaa tykätä mistään mitä sen toisen kanssa puuhaillaan.

Pahimmillaan vieraannuttaminen on jopa perättömien rikosilmoitusten tekemistä. Pedofiliaepäily katkaisee isän ja lapsen välit useiksi kuukausiksi, vaikka mitään rikosta ei olisikaan tapahtunut. Kaksivuotias lapsi ehtii kuitenkin puolessakin vuodessa unohtaa isänsä ja näin aika on pelannut vieraannuttajavanhemman pussiin. Myös ”väkivallan uhkaa” turvakotiin pakenemalla saadaan isän ja lapsen tapaamiset helposti pitkiksi ajoiksi jäihin. Lapsensa perään kyselevä isä saa pahimmassa tapauksessa vielä tuomion vainoamisesta ja lähestymiskieltoa. Eipähän enää tekstiviestitellen kysele mitään lapsestaan ja se taas saadaan todisteeksi siitä, että ei ole kiinnostunutkaan.

Lievimmillään vieraannuttaminen on sitä, että lapselle hankitaan harrastus, joka sattuu olemaan aina juuri silloin, kun olisi isäviikonloppu. Tärkeä turnaus jääkin väliin, kun pitää lähteä isän kanssa Kuopiosta Vantaalle. Kuopioon lapsi taas on muuttanut eron yhteydessä, kun äiti kaipasi omaa tilaa. Isä jäi Vantaalle töihin. Töistä saamalla palkallaan se maksaa elatusavut ja ajokilometrit Kuopioon. Kerran kävi niin, että vasta Kuopioon ajettuaan sille kerrottiin, että Nico-Petteri onkin sairas, eikä voi lähteä viikonlopuksi Vantaalle.

Tilanne on epätasa-arvoinen. Jos mies jättää lapsen viikonlopputapaamisen jälkeen palauttamatta, tulevat poliisit ovelle ja iltapäivälehti uutisoi isän kaapanneen lapsen pois äidiltä. Paljon tavallisempaa on kuitenkin se, että mies värjöttelee perjantai-iltana kerrostalon parkkipaikalla, eikä lapsi sitten jonkun tekosyyn tähden tulekaan. Mistä mies tähän tilanteeseen saa virka-apua, kun äiti ei noudata voimassa olevaa tapaamissopimusta? Ruotsissa tämmöinen lapsen omavaltainen pitäminen on jo lapsikaappaukseen verrattavissa oleva rikos. Suomessa valtion apurahoja nauttivat tasa-arvojärjestöt ovat naisjärjestöjä, ja kaiken karvaisia, puolivillaisia tasa-arvopäiviä suunnittelevat naiset.

Juha Sipilän hallitus on luvannut uudistaa lapsen huolto- ja tapaamislain. Tavoitteena on, ettei yksikään lapsi joutuisi eron yhteydessä eroon kummastakaan vanhemmasta. Se ei tule onnistumaan, jollei hallitus tunnusta ongelmaa nimeltä vieraannuttaminen ja jos se ei määrittele sitä kielletyksi. Vieraannuttajaan ei nimittäin mitkään follo-sovittelut tehoa. Minulle on väitetty, että tahallista vieraannuttamista on vaikea näyttää toteen. Väitän vastaan. Vieraannuttaminen on aivan yhtä helppoa tai vaikeaa määritellä ja sanktioida kuin vainoaminenkin. Toivottavasti päättäjät tulevat asiantuntijoina kuulemaan enemmänkin vieraannutettuja, kuin vieraannuttajia.

Juho Eerola
Kirjoittaja on perussuomalaisten kansanedustaja ja kahden lapsen isä.