USA:n vaalit käytiin, on aika kääriä hihat

Aamupalapöydässä katson otsikot. Sitten katson lastani. Päivä on historiallinen. Yhdysvaltain presidentiksi on juuri valittu Donald Trump ja tämän rapakontakaisen vaalituloksen vaikutukset läikkyvät nopeasti myös Atlantin tälle puolelle.

Kuvakaappaus The New York Timesin sivuilta

Tunnen oloni samaan aikaan kauhistuneeksi ja entistä energisemmäksi. Vieressä aamupalaansa kauhoo tyytyväisenä pieni ihminen, jonka vuoksi nyt on tehtävä vähän entistä enemmän ja kovemmin. Myös täällä.

Ihmisten pahuus ei kirittänyt Trumpia voitoon. Sen teki vieraantuneisuus. Amerikkalainen järjestelmä on ihmisten mielestä remontin tarpeessa ja jostain syystä tavattoman moni uskoo, että Trump haluaisi ja kykenisi sen remontin tekemään.

Kolme asiaa pyörii ajatuksissa. Nyt ”vapaan maailman johtajana” istuu mies, jonka mielestä naisia saa ahdistella seksuaalisesti, eikä heitä tarvitse kohdella samanarvoisina kuin miehiä. Rasismista tuli juuri aiempaakin salonkikelpoisempaa ja legitiimimpää kun maailman suurimman sotilasmahdin ylipäälliköksi valittiin mies, jonka mielestä esimerkiksi meksikolaiset ovat rikollisia ja raiskaajia. Ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun kannalta avainpaikalla istuu nyt mies, jonka mielestä ilmastonmuutos on kiinalaisten salajuoni amerikkalaista teollisuutta vastaan.

Paljon tästä on toivottavasti vain populistista kampanjaläppää, mutta Michelle Obaman vaalikampanjan aikana pitämä puhe palaa mieleen. Hän kysyi, haluavatko ihmiset todella antaa äänestyspäätöksellään viestin, että Trumpin toiminta ja hänen puheensa ovat hyväksyttävä tapa käydä julkista keskustelua. Trump valittiin, joten nyt sille Obaman puheessaan kaipaamalle hihojen käärimiselle vasta onkin kysyntää.

Nyt on vielä asteen verran eilistä olennaisempaa kasvattaa lapsiaan rakentamaan parempaa maailmaa ja kunnioittamaan toinen toistaan.

Tähän lainaan upeaa tänään vastaantullutta tekstiä.

Itku Yhdysvalloille

Annahan mie rupielen, oi vaimala vartuvuoni
Huokaelen huolellisesti näitä huomisen huoliani
Apiemielisen Amerikan alahaisia allimarjaisia
Suurten suvantojen surumielisiä sulattelijoita
Kuni haluavat hallita hartaasti haisevilla hataroilla haluillansa
Pelolla pelkästään peruutella perimmäisten peltojensa sijasilla
Kylvää kylmyyttä meidän kaikkien kylläisille kylille
Vilua viimottaa vihannoille vierisijasille
Oi armahat kallehet syndyzet
Antakaa meille kaikille alahaisille allimarjaisille
Rohkeutta roimasti roihauttaa
Rakkautta kaikille rauhan raajarikoille
Ymmärrystä yritellä vielä yhteen yhyttämistä
Lempeä leiskuen lehautella leveillä sijasillamme
Armahtakaa meitä syndyzet

– Emmi Kuittinen