Siirry sisältöön
Lapselliset miehet

Tunnen tarvetta leipoa pullaa

08.06.2016

Maanantaiaamuna heräsin ahdistukseen. Olin lähdössä töihin ja ensimmäinen aamun vastaanottanut ajatus oli, että joku muu jää huolehtimaan minun lapsistani ja minun kodistani.
Jätän dramatisoinnin hengessä kertomatta, että se työ johon lähdin on silkkaa parhautta, ja nautin sen tekemisestä todella paljon ja pidän sitä hyvin mielekkäänä sekä omasta että yhteiskunnan näkökulmasta. Nautin kesän ajan myös kahta palkkaa. Lisäksi on mainittava, että lapsillani ei tietenkään ollut mitään hätää mumminsa hoivissa, vaan aivan päinvastoin.
Silti en pystynyt välttämään tunnetta siitä, että kesälomani alkoi tänä vuonna ihan väärin.

Pari aiempaa kesälomaani olen aloittanut niin, että puoliso on ollut työmatkalla ja olen ollut kotona lasten kanssa. Loman alkamisajankohdankin on siis sanellut se, että milloin on jäätävä kotiin. Ja olen nauttinut niistä kausista aivan suunnattomasti. Siitäkin huolimatta, että ne ovat välillä olleet hemmetin rasittavia ja uuvuttavia.
Lasten kanssa kotona oleminen on hyvä keino joutua pakotetuksi elämään hetkessä. Arjen horisontti ei useimpina hetkinä jatku sen kauemmas kuin että saa päivän ruoat, pyykkäykset, siivoamiset ja muut kotihommat hoidettua alta pois ja ehkä, iso ehkä, jotain seuraavan päivän valmisteluja tehtyä. Kaikkia kotitöitä ei ole mukava tehdä, osa on suorastaan hanurista. Mutta kun kantaa yksin vastuuta kodista ja lapsista tulee puolihuomaamatta elettyä tiukasti tässä hetkessä. Totaalinen katkos työelämään.
Lisäksi on syvästi tyydyttävä tunne huomata, että selviää siitä. Jopa aika hyvin.

Nyt olemme taas humpsahtaneet hävyttömän perinteiseen ydinperhe/elättäjäisä malliin kesän ajaksi. Eukko on lasten kanssa kotona ja keittelee raparperihilloa ja itse olen töissä puolen tunnin ajomatkan päässä. Kirsikkana keskiluokkaisen kakun päällä ajatukset ovat jo tiukasti erilaisissa kesän ajalle suunnitelluissa kodin remonteissa. Sihteerin kanssa en sentään ole ryhtynyt suhteeseen, että ihan Mad Meniksi ei touhua ole päästetty.

Se maanantaiaamun ahdistus meni tietenkin ohi viimeistään siinä vaiheessa kun laski, että paljonko tänä kesänä tienaa rahaa. Kun tottunut pienehköihin tuloihin, ei tarvitse päästä kovin huimiin tuloihin, että tuntee itsensä rikkaaksi.

On se silti vähän väärin. Pitää varmaan leipoa pullaa.

Pasi Huttunen

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »