Tukiperhe voi keventää vanhemmuuden taakkaa
Fortunassa pärjää kaikenikäiset.
Fortuna on hyvä peli: aikuinen luulee yllättävän pitkään, että taidolla on jotainkaan vaikutusta tulokseen. Silti nelivuotias voittaa kerta toisensa jälkeen.
Olin takavuosina töissä Pelastakaa Lapset ry:ssä ja puhuin aika ajoin ehkäisevän lastensuojelun puolesta. Siteerasin itseä viisaampia ja mainitsin yhtenä kustannustehokkaana ehkäisevän työn muotona tukiperheenä toimimisen. Mitä tukiperheenä toimiminen oikein tarkoittaa – sitä selvitän alla oman kokemuksen pohjalta.
Syksyllä osallistuimme vaimoni kanssa Pelastakaa Lasten kahden lauantain mittaiseen tukiperhekoulutukseen, jossa tukiperhehommaan tutustuttiin eri näkökulmista. Koulutus oli informatiivinen ja hyvähenkinen, ja siellä syntyi kiinnostavia keskusteluita.
Erityisenä kysymyksenä jäi mieleen se, millaisin motiivein hommaan lähdetään tai tulisi lähteä. En toki tiedä tähän vieläkään vastausta.
Hyväntahtoinen auttamisen halu on ok, mutta ainoaksi motiiviksi se on mielestäni heppoinen. Ensinnäkin suhtaudun pienellä varauksella hyväntahtoisuuteen (monta asiaa pilataan sillä, että ihmiset ajavat sinisilmäisesti asiaa, jota he pitävät oikeana) ja toiseksi en pidä ajatuksesta, että tukiperhe-suhde olisi ensi sijassa auttaja-autettava -suhde.
Auttamisessa on myös se ikävä puoli, että voi joutua vaivaannuttavaan ”hyvä ihminen” -lokeroon. ”Hyvään ihmiseen” projisoidaan omia toiveita, ja kun sitten käykin ilmi, ettei ”hyvä ihminen” olekaan sen kummempi kuin muutkaan, häntä syytetään siitä, ettei tämä ollut projektiomme kaltainen. Luoja varjelkoon, etten koskaan joudu ”hyvän ihmisen” jalustalle.
Omista motiiveista tärkein liittyy hyötyyn. Koska haluan olla (myös) hyödyllinen, kysyn itseltäni: mikä olisi panos/tuotos-suhteeltaan paras keino olla hyödyksi yhteiskunnalle? Tukiperheenä toimiminen on parhaasta päästä. Jos tietää, että homma on järkevää, se auttaa sietämään ajoittaiset turhautumiset, joita tähänkin hommaan väistämättä liittyy.
Toiseksi motiiviksi voisi sanoa kiinnostuksen tutkia, miten tukiperhemalli toimii.
Millaista tukiperheenä toimiminen sitten käytännössä on?
Pelastakaa Lasten kautta mätsätään perhe/perheet, jonka/joiden kanssa tukiperhesuhde aloitetaan. Omia toiveita saa olla – esimerkiksi meillä oli perheet tiedossa jo ennen koulutusta. Aikataulusta voi päättää joustavasti, mutta yksi viikonloppu kuukaudessa on tyypillinen. Vaikkapa sairauden takia peruuntuneita viikonloppuja ei tarvitse korvata. Homman voi keskeyttää milloin haluaa.
Tukiperheen lasten kanssa tehdään niitä asioita, joita muutenkin tehdään. Fortunan pelaamista, uimahallissa käyntiä, pipareiden leipomista, pizzojen tekoa, pihahommia, retkiä, lautapelejä. Samat rutiinit – hampaiden pesu, nukkumaanmenoajat, iltasatu, ruoka-ajat jne – pyörivät ja samat rajat pätevät, olipa tukiperheen lapsia tai ei. Paitsi että omat lapset ovat paljon vähemmän älylaitteilla silloin, kun tukiperhelapset ovat meillä.
Eli aika tylsää siis. Ei kuulentoja tai miniatomipommien valmistusta.
Pelastakaa Lapset (tai kaiketi viime kädessä kaupunki) maksaa tukiperheenä toimiville pienen kulukorvauksen. Korvaus on nimellinen, mutta sen merkitys tukiperhesuhteelle on olennainen: kukaan ei jää kenellekään kiitollisuudenvelkaan. Tukiperhesysteemissä on hyvää myös se, että jos ongelmia ilmenee, voi ottaa yhteyttä kolmanteen osapuoleen, Pelastakaa Lasten sosiaalityöntekijään.
Tukiperheenä toimimisen kautta voi saada maistiaisia isovanhemmuudesta. Siis sellaisesta vanhemmuudesta, jossa kaikkea vastuuta ei tarvitse ottaa, mutta saa nauttia lasten seurasta ja heidän kanssa puuhailustaan.
Yhteenvetona voisi sanoa, että tukiperheenä toimiminen on normaalin arjen jakamista tuettavan perheen lasten kanssa. Se luo hengähdystauon lasten vanhemmalle/vanhemmille. Tukiperheenä toimiakseen ei tarvitse olla pyhimys (eivätkö pyhimykset ole jotenkin epäilyttäviä?). Tavallinen aikuisuus riittää.
Tässä olen nyt aika paljon puhunut Pelastakaa Lapsista. Myös muiden tahojen kautta voi löytyä tukiperhetoiminnan kaltaisia tukimuotoja. Kannattaa kysyä erilaisista ehkäisevän tuen muodoista vaikkapa kunnan lastensuojelusta. Hienoa olisi, jos tämäntapaiset käytännöt yleistyisivät ja normalisoituisivat.
Topi Linjama
