Tubettajat pois yhtälöstä – oikea leikki alkoi nopeasti
Sunnuntaileikit ilman älylaitteita.
Ruutujen tuijottelu ärsytti, joten käskin lapsia laittamaan ne pois: ottakaa joku leikki! Kovan pakkasen takia ei lähdettykään rinteeseen ja sekin ärsytti. Suunnitelmia ei ollut eikä kiirettä tai menoa minnekään.
Olen viime aikoina lääkinnyt kissaa, joten pienten eläinten rääkkäämiseen on turtunut. Ei siis tuntunut juuri missään kieltää lapsilta sitä PUGBin takomista tai tubevideoiden luukuttamista.
Usein sanotaan, että lapsilla pitää olla joskus tylsää ja olen aina suhtautunut vähän kriittisesti tähän lausahdukseen. Se kuulostaa vähän sellaiselta, että kun meidänkin aikaan oli kurjaa ja ankeaa, niin on lastemmekin kärsittävä! On silti myönnettävä, että siinä on perää.
Lapset pyörivät hetken aikaa vähän hukassa, että mitäs nyt. Sitten toinen asettui rakentelemaan legoilla ja pian tuli toinen perässä. Nyt ne ovat tuolla puolitoista tuntia olleet syvällä leikin syövereissä. ”Milloinkahan me on viimeksi ostettu lego-paketti”, toinen pohti ja tulivat siihen tulokseen, että näitä on tässä niin paljon, että ihan sama.
Parisen viikkoa talvisäiden vuoksi hyvin levottomana ja kärttyisänä pyörinyt ja riesaa aiheuttanut kissa rauhoittui makoilemaan leikin lähelle, kun turvalliset ihmiset ovat siinä syventyneenä rauhalliseen sunnuntaipuuhaan. Sellainen pieni, häkellyttävä onnenliekki siinä valaisi huoneen.
Kissa käpertyi lasten leikin lähelle.
Leikki syntyy vaikka tikusta
Eihän tämä uusi ilmiö ole meilläkään, että pieni tekemisen puute sytyttää luovuuden. Olen aiemminkin maininnut, että lapset keksivät äkkiä kirjaimellisesti tikusta asiaa kun ne vie metsään.
Oma ruutuaikani on vähän eri luokkaa kuin sen, minkä lapsille sallisi. Kuvassa yhden laitteen tilastot ja sen lisäksi on aika monta muuta töissä ja kotona.
En ole erityisen intohimoinen ruutuajan vastustaja. Omakin ruutuaika huitelee ihan hyvissä lukemissa jos laskee kaiken ruutujen tuijottelun töissä ja kotona, enkä minä nyt niin älyttömästi siitä kärsi. Silti tunnistan itsestänikin sen, että välillä on pakko saada tauko. Olipa se metsässä kävely, hiihtolenkki, paperiseen kirjaan tai lehteen syventyminen tai jokin kodin puuhastelu. Tarpeeseen se tulee.
En epäile hetkeäkään, etteivätkö nuo lapsetkin tarvitsisi.
Pasi Huttunen, @paspah
