Tämäkään mies ei jäänyt puolustamaan isänmaataan
Tämä mies on maahanmuuttajana vieraassa ja usein vihamielisessä ympäristössä. Sellaisessa, jossa hänen arvonsa ihmisenä kyseenalaistetaan tietämättömyyttä huokuvilla kysymyksillä: ”miksei se jäänyt puolustamaan isänmaataan?” Hän toimii maahanmuuttajien kotoutumistyössä mukana olevan yhdistyksen puheenjohtajana. Hän suorittaa suomalaista peruskoulua ja hän on kolmen muutaman vuoden välein syntyneen lapsen yksinhuoltaja. Lasten äiti on kuollut. Tämä isä, jonka hiljattain tapasin ei ollut erityisen puhelias tyyppi. Kielimuurikin vähän vaivasi, koska kovin syvällinen ei suomenkielen taito vielä ollut. Keskustelu aukeni siinä vaiheessa, kun kysyin mitä täällä pienessä kaupungissa voi harrastaa. ”Minulla ei ole vapaa-aikaa”, hän totesi.
Sen lisäksi, että tämä mies ei sovi oikein mihinkään ”maahanmuuttokriittisten” stereotypiaan maahanmuuttajista, hän vaikuttaisi olevan kotikuntansa kannalta melkoisen merkittävä hahmo. Koulut käytyään hän haluaa opiskelemaan ja sitten töihin. Lisäksi hän osallistuu siihen tuikitärkeään kotouttamistyöhön, jonka merkitystä kaikki osapuolet korostavat. Lapsiluku on kunnoitettava aikana, jolloin ollaan huolissaan ikäjakaumista ja huoltosuhteista.
Kunta saa valtiolta rahaa kotouttamiseen ja lapsilisätkin tulevat Kelalta. Tämä kaveri tulee todennäköisesti tuottamaan verotuloja. Jos todennäköisyyslaskelmia pitäisi tehdä olisi turvallisinta veikata, että kunta jää voiton puolelle. Kyse on, kuten Saku Timonen blogissaan toteaa maahanmuuton kustannuksista, tulonsiirrosta syrjäseuduille. Aluepolitiikasta siis.
Ennen kaikkea on tietenkin kyse siitä, että ihmisarvo on mittaamaton. Poikkeuksetta.
Minua ja häntä ei välttämättä yhdistä juuri muu kuin isyys ja se, että asumme samassa Suomen kolkassa, mutta se riitti siihen, että syntyi kiinnostava juttutuokio. Oli mielenkiintoista tavata ja puhua. En ole vapaa ennakkoluuloista ja peloista yhtään enempää kuin muutkaan, eikä varmaan hänkään. Ei silti tarvita maisterintutkintoa yhteiskuntatieteistä tai vuosien oleskelua vieraissa kulttuureissa (toki ne varmasti vähän helpottavat), että osaa toimia peloista ja ennakkoluuloista huolimatta eikä niiden viemänä. Vaatii toki vähän rohkeutta kohdata ihminen ihmisenä, mutta siihen riittää oikein hyvin ihan elämän koulun oppimäärä. Niin pitää vain päättää tehdä.
Ai miksikö tämä mies ei jäänyt puolustamaan isänmaataan? No, en kysynyt, koska tässä kuten muissakin tapauksissa kysymys on järjetön. Mutta kolmen lapsen yksinhuoltajaisällä lienee tärkeämpää tekemistä. Veikkaan, että se on se syy.
Pasi Huttunen
