Suuri vapaus ja iso ikävä – vuoroasumisen uhat ja mahdollisuudet
EI siitä pääse mihinkään, että talo on kovin tyhjä ja hiljainen lapsettomilla viikoilla.
Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen samalla kun harkitsin pienpanimo-oluen avaamista helsinkiläisessä hotellissa. Ilmassa ei leijunut hitustakaan väärintekemisen tuntua, koska kotona ei perhe odotellut. Tämä kuulostaa kauhean traagiselta, mutta ei ole sitä tippaakaan.
Olemme eron jälkeen nyt puolisen vuotta testanneet vuoroasumisjärjestelyä, jossa lapset ovat aina viikon kerrallan kullakin vanhemmalla. Kodit ovat sen verran lähekkäin, että logistiikka ei ole mahdotonta ja systeemi toimii aika hyvin.
Tässä kuten muissakin järjestelyissä on hyvät ja huonot puolensa. Nyt on sen verran virrannut eron jälkeen vettä Pielisjoessa, että tätä voi jo vähän pohtia.
Häkellyttävä vapaus
Aikaa on yhtäkkiä todella paljon kun lapset ovat poissa joka toinen viikko. Esimerkiksi työmatkojen tekeminen ei ole enää samalla tavalla lisärasite muutenkin kuormittavaan arkeen. Kaveriporukan kanssa voi paljon helpommin sorvata sopivaa ajankohtaa mökkireissulle. Voi vaikka deittailla jos haluaa. Ruoanlaittoon ja kodinhoitoon kuluu paljon vähemmän aikaa joka toinen viikko.
On ehkä vähän rikollista myöntää sitä, mutta on välillä todella mukavaa viettää lapsetonta aikaa ja olla vastuussa vain itsestään.
Matkasuunnitelmien teko vaatii eron jälkeen vähän enemmän keskustelua ja säätämistä, mutta onnistuu.
Lapsille toimii sinänsä järjestely kuin järjestely kunhan se on tehty tarpeeksi heidän ehdoillaan ja se on selkeä ja johdonmukainen. Meillä niin on eikä lasten tarvitse juuri arpoa, missä milloinkin ovat. Se siirtyminen joka viikko on siinä hetkessä aika ajoin hiton rasittavaa, mutta loppujen lopuksi aika pieni vaiva.
Jäytävä ikävä
Kaikesta helppoudesta ja vapaudesta huolimatta talo on lapsettomina viikkoina välillä hyvin tyhjä. Enemmän se talo on lopulta niiden lasten kuin minun kotini ja heidän puuttumisensa jättämä hiljaisuus kuuluu kauas.
Toinen hankaluus on tietysti siinä, että tavarat ovat vähän väliä väärässä kodissa. Tai eivät tietenkään muulloin, mutta silloin niitä kipeästi kaivataan.
Vaikka aikaa on enemmän, kaikki pitemmän tähtäimen suunnittelu ja esimerkiksi isommat reissut vaativat aiempaa enemmän yhdessä suunnittelua ja keskustelua.
Exälle tulee Sosiologia. Tai tuli. Sen sijaan, että olisivat lähettäneet yhden uuteen osoitteeseen, lähettivät tänne kaksi. Minä en ole tilaaja.
Tämä koko järjestely olisi mennyt nopeasti täysin päin honkia ilman toimivaa keskusteluyhteyttä ja luottamusta exän kanssa. Se on tietenkin ehto tämän kaiken toimivuudelle. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, emme esimerkiksi tarvinneet viranomaista väliin sovittelemaan huoltajuusjärjestelyjä. Tiedostan olevani siinä mielessä hyvin etuoikeutettu.
Avasin sen pienpanimo-oluen.
Pasi Huttunen, @paspah
