Suomi nousuun jonottamalla

Jalkapallo, maali ja jalkapallojoukkue

Kenttämestarin arvovaltaisella päätöksellä jalkapallotreenit on siirretty hiekalta nurmelle. Nyt nurmi kestänee nappulakenkien töpsyttelyä. Makoilen ruostuneen jalkapallomaalin takana vaaleanvihreällä juuri talviunilta heränneellä nurmella ja seuraan tylsistyneenä eskari-ikäisten touhuamista paikallisen urheiluseuran hellässä huomassa.

Tänäkin päivänä, alkukesän lämpimässä auringonpaisteessa, tuhannet lapset ja nuoret kirmaavat pallojen perässä, harrastavat yleisurheilua tai kuka mitäkin.

Zoomaan mykiöni ja tarkennan katseeni kentälle. Treeneistä on kulunut jo mukava hetki, eikä kukaan ole potkaissut kertaakaan palloa tai juossut askeltakaan. Vaahtosammuttimen kokoiset tenavat ovat saaneet aikaiseksi kaksi jonoa ja ”kuuntelevat” valmentajan pitkää ohjetta seuraavasta harjoituksesta. Kenttä on täynnä punaisia kartioita ja valmentaja yrittää selvittää tuulessa tempoilevista palloliiton ohjemonisteista harjoituksen oikeaoppista kulkua.

Tälläkin hetkellä valtakunnassamme kokoonnutaan tuhansiin jonotusharjoituksiin. Joukkueen on opittava järjestäytymään peräkkäin. Jono on lapsiryhmän perusyksikkö.

Osa lapsista on ehtinyt nyppiä odotellessaan melkoisen keon ruohonkorsia, joku kaksikko on ehtinyt karata puuhun ja kolmansilla on tappelu käynnissä. Lopulta, kun harjoitus saadaan käyntiin, heti ensimmäisellä pienellä jalkapalloilijan alulla jalat sakkaavat ja pallo karkaa ojaan.

Jonossa odotellaan. Valmentaja hoputtaa. ”Jonon hännille sieltä! Hopi, hopi!”

Pitkä odotus jonossa kasvattaa kärsivällisyyttä. Lapsista kasvaa nimittäin erinomaisen hyviä jonottajia, jotka aikuisena sitten malttavat odottaa Motonetin varaosapalvelun jonossa omaa vuoroaan kiltisti. Kunhan kukaan ei etuile. Etuilijoita tekisi mieli tempoa koteloon.

Ja jonojahan on joka paikassa. Polvileikkausjonossa kestät kiltisti kivut, autojono aamuruuhkassa on okei, lihatiskijonotus Prismassa on kivaa, kassajonossa kassahidastelija ei nostata verenpainetta ja maltat mielesi huvipuistolaitejonossa. Terveyskeskukseissa jonotuskunto joutuu todelliseen testiin. Sairaaloiden jonot ovat jonottamisen korkeanpaikan leirejä.

Suurin osa elämästämme kuluu jonossa. Ei hassumpi paikka. Turvallisesti kahden ihmisen välissä.

Lopuksi on otettava hattu kouraan. Kaikki kunnioitus vanhemmille, jotka viideltä töistä tultuaan kaitsevat kahdenkymmenen viisikuusivuotiaan laumaa. Vetävät jalkapallotreenit, organisoivat turnaukset ja leipovat mokkapaloja.

En pystyisi samaan.

Laiskana makoilen tässä ja mietin jonnin joutavia toivoen, ettei aurinko menisi pilveen.

Jonotusrauhaa kaikille!

Antti Kanto