Sitähän se kaikki on: osastopäällikkö vaipoissa

Vielä kymmenenkin vanhemmuusvuoden jälkeen jaksan ihmetellä sitä, millaisen psykologisen muutoksen lasten elämääntulo voi aiheuttaa. Sanon ”voi”, sillä on mahdollista, ettei uusi olemassaolon tapa sovi jokaisen pirtaan. Kyse on suuresta muutoksesta. Aika monta laulua, elokuvakäsikirjoitusta, saatikka BLOGIA kertoo siitä ristiriidasta, kun ihmisen tulisi esittää jotain mitä hän ei koe olevansa. Koen toisinaan, että itse olisin enemmän kotonani kenties toisessa ajassa tai paikassa. Kenties sellaisella 1970-luvulla kun jengi TikTokin sijaan saapui katsomaan runoilijaa lausumassa runojaan junan ikkunasta – ainakin Pentti Saarikosken elämänkertojen mukaan – tai kenties jonkin eteläisen, sanotaan italialaisen elonpiirin asukkina, missä sääntöjä tulkitaan ihmisläheisemmin, missä punainen valo risteyksessä on lähinnä ”ehdotus” (Beppe Severgnini, La Bella Figura – Opastettu kiertokäynti italialaisuuteen). Voi olla, että näissä kuvaelmissa on vivahdus romantiikkaa. Sanon ”voi” mutten tarkoita sitä sydämestäni.

Vanhempana koen olevani kotonani. Astuin sen talon ovesta kuullessani tehovalvontaan joutuneen esikoisen äänen ensimmäistä kertaa seinän takaa: toi on muuten mun. Psykologinen transformaatio, kuten asia kansankielellä ilmaistaneen, oli tapahtunut. Tiettyjä taitoja, ominaisuuksia, asenteita oli vielä hankittaman, tiettyjä muutoksia unirytmiin, ruokavalioon, talous- ja seksuaalielämään toteutettaman, keskivartalorakenne ja silmäinaluset uusiksi laitettaman.

Muiden muassa tällä blogialustalla tehdyistä lukuisista yrityksistä huolimatta on vaikeaa, ellei peräti mahdotonta jäännöksettömästi kuvailla siirtymiä elämänvaiheesta toiseen. Esimerkiksi nyt kun koulut ovat päättymäisillään, ja uudet opiskelupaikat kiiltävät vastavalmistuneiden ahdistuneissa silmissä, niin tekee mieleni kannustaa sillä, että opiskelupaikkoja saa kyllä hankittua vaikka mitä kautta. Oman gradun kanssa kun vähän venähti, niin on vaikea tuntea tuskaa oppilaitokseen sisäänpääsemisen puolesta: ulospääsy se vasta kivenvierittämistä onkin!

Tätä kirjoittaessani avautuu ikkunasta loistoon puhjenneiden puidenlehtien vyöry. Kevät on varmasti vaihtunut kesäksi. Grillikauden avasimme eilen käristämällä sialta kylkiluita, joiden väliin suuren teurastamon leikkaaja oli unohtanut suikaleen lihaa. Korvasieniä ei löytynyt kuin yksi kaksi. Tarvinnee vielä isommat sateet. Talviturkit jäivät vielä pilviverhon myötä ylle. Jostain näiden aistiärsykkeiden seasta kumpusi ajatus, jonka vanhemmuudesta voisikin jakaa: pientä ihmislasta pyöritellessä käyskentelee ajatus ensin siihen suuntaan, että näinköhän minuakin on pidelty, sitten: näinköhän omia vanhempianikin on tuuditeltu, siskoa, kavereita, naapureita, kaikkia, ketäpä ei, ad infinitum aina poliiseihin, professoreihin, ja pormestareihin saakka.

Siirtymävaiheissa ja -riiteissä kannattaa tiedostaa se, että se sama kynnys on ollut muidenkin ylitettävänä, ja perässätulevilla edessä. Varttuminen saattaa vaikuttaa toisille helpommalta kuin toisille mutta ulkoisia merkkejä ei tule sekoittaa siihen, mitä pään sisällä tapahtuu. Vaatteet eivät miestä tee.

Varoituksen sana! Tämä voimajatus saattaa romahduttaa uskon kiveenhakattuihin auktoriteetteihin. On hyvin vaikea suhtautua asiaankuuluvalla vakavuudella viranomaisen, vuokraisännän, tai opinnäytteen ohjaajan painaviin sanoihin jos kykenee kuvittelemaan tämän palosammuttimeksi paskaisiin vaippoihin. Toki katsastusmies säilyy vielä ylhäisessä koskemattomuudessaan.

Vuodenajat ja elämänvaiheet. Ihmismieli toimii yhdistelemällä asioita omalla oudolla logiikallaan. Siirtymät, ylitykset, kuilut, kukkaanpuhkeamiset, lakastumiset, heräämiset, voi elämän kevät. Tarvinneeko nousta edes troposfäärin ylle että ihmismuurahaisten suuret kokemukset alkavat liueta, sulautua, haihtua, ja härmistyä. Ihmiskunta ylitti vastikään 8 miljardia. Tietokoneeni kello sanoo 10.15 ja tälle päivälle on kertynyt 157300 syntymää, 71250 kuolemantapausta (https://www.worldometers.info/world-population/). Kahdeksan miljardia on sellainen luku, että ainutlaatuinen ainutkertainen jakamaton elämänpolku puristuu todennäköisyyslakien paineessa. Paljonko on miljardi? Koronapandemian ollessa pahimmillaan, kuoli Intiassa päivässä 300 000 ihmistä. Mikäli tätä olisi jatkunut kuukausi putkeen, se olisi ollut melkein prosentti väestöstä.

Sisäinen kustannustoimittajani (freudilainen auktoriteettihahmo jo syntyi suoraan pönttöikään) vihjasi, ettei tuhannen miljoonan ihmisen tappaminen sovellu lopetuskappaleeksi kesän, elämän, ja vanhemmuuden iloja käsittelevään juttuun. Niinpä Daniil Harmisilta opitulta hyppäyksellä palaan eläinkuntaan. Kuten kaikki tiedämme miehet ovat sikoja mutta siathan ovat älykkäitä, siistejä, ja niistä saa ihmisille maksoja ja sydämiä. Naiset taas ovat lehmiä, minkä muinaiseen egyptiin kurkistanut tietää suureksi ylistykseksi: lehmäpäinen Hathor antoi ihmisille rakkauden ja musiikin. Lehmän sarvet ovat kuun sirppi, ja nainen yhdistyy myyttisessä ajattelussa kuuhun kiertonsa myötä. Myöhemmin kreikkalaisilla härkä kantoi hedelmällisyydenjumalatar Afroditen meren kuohuista. Taitaa olla parasta ettemme puhu aiheesta enempää.