Sinua ei saa heittää parvekkeelta alas

Nuorten kirjoitukset vetävät aika sanattomaksi ja takin tyhjäksi.

Sinun ei pitäisi joutua perustelemaan äitisi miesystävälle, minkä takia sinua ei saa heittää parvekkeelta alas

Lastensuojelun keskusliiton kustantama kirja Minä jaksan tämän päivän – tarinoita lastensuojelusta kertoo nuorten äänellä tarinoita lastensuojelusta ja on toisaalta hirvittävää, toisaalta silti lohdullista luettavaa. Nuorten tarinat ovat paikoitellen brutaalin suoria ja hyvin koskettavia. Omat etuoikeutensa tuntee ja muistaa taas kerran ihan eri tavalla.

Lohdullisuus tulee siitä, että kirjan nuorilla tuntuu menevän paremmin. He vaikuttavat toiveikkailta vaikka taustalla on hirveitä kokemuksia. He tuntevat onnen tunteita. Tekevät mielekkäiksi kokemiaan asioita. Jopa rakastavat.

Lohdullista, että tämä kirja on tehty

Pasi: Lohdullista on myös se, että tämä kirja on ylipäänsä tehty. Kertomukset lastensuojelusta ovat useammin joko kauhistelevaa sosiaalipornoa tai ammattilaisten ammattikielellä ja ammatin näkökulmasta kertomia. Työskentelen hankkeessa, jonka tehtävänä on tutkia ja purkaa nuorten osallistumisen esteitä. Tämä kirja tekee sitä.

Topi: Koskettavimpia olivat nuorten kirjeet pienelle minulle. Niissä nuori tsemppaa, lohduttaa, rohkaisee ja ymmärtää pientä minää, joka elää keskellä väkivaltaa ja pelkoa vailla tulevaisuudennäkymiä.

Kirja muistuttaa aika väkevästi siitä, miten paljon valtaa vanhemmilla lapseen on, kuinka lojaali lapsi on väkivaltaisillekin vanhemmille ja kuinka vaikeaa ulkopuolisen on nähdä, mitä perheissä tapahtuu. Toivoisin, että lastensuojelurumban läpi käyneiden nuorten kokemusta ja osaamista pystyttäisiin lastensuojelussa hyödyntämään (toki tämä kirja on yksi esimerkki juuri tästä). He tietävät ja näkevät sellaista, jota me pumpulissa varttuneet emme tiedä emmekä näe. Ekana tulee mieleen jonkinlainen isosisko-/isoveli-toiminta, jossa vähän vanhemmat voisivat jeesata nuorempia. Ehkä tällaista onkin jo olemassa.

Muistan, että aina kun perhetyöntekijä kävi kotikäynneillä, piti esittää, että kaikki olisi hyvin. Vaikkei ollut

Pasi: Tässä kirjassa äänessä ovat hyvin aidon tuntuisesti itse nuoret. Ja heille on pystytty luomaan sellainen turvallinen ympäristö, jossa he saavat äänensä kuuluviin. Paikoitellen kirjoittajat myös sanovat aika suorat sanat, eikä lastensuojelu selviä aina ihan puhtain paperein. Lasten ja nuorten kuulemisessa tuntuu olevan selviä puutteita, vaikka tutkimustiedon valossa on täysin selvää, että se on avaintekijä.

Lastensuojelun ongelmat kunnolla esiin

Elina Hirvonen & Juuli Hurskainen. Minä jaksan tämän päivän – tarinoita lastensuojelusta.
Lastensuojelun Keskusliitto 2019. 167s.

Lastensuojelujärjestelmä Suomessa on aika toimiva ja saa paljon aiheetontakin lokaa niskaan. Kaikki ei kuitenkaan ole aiheetonta vaan ongelmia on. Tässä kirjassa nähdyillä kertomuksilla luulisi olevan kuitenkin sen verran todistusvoimaa, että jos ongelmia ei ole aiemmin otettu tarpeeksi vakavasti, niin nyt ne pitää ottaa.

Tilanteessa, jossa sote-uudistus jumittaa eivätkä kunnat näytä kykenevän rahoittamaan sosiaali- ja terveyspalveluja riittävästi, tämä huolestuttaa todella paljon.

Tämän kirjan lukeminen voisi myös olla hyväksi monelle niistä, jotka näkevät ”nuorison” lähinnä jonkinlaisena uhkaavana, tiukan kurinpidon tarpeessa olevana massana. Ihmisiä kaikki tyynni ja joillakin vähän rajumpaa painolastia taustalla jo varhaisessa vaiheessa elämää.

Topi: Todellakin voisi olla hyväksi. Väkivalta ei edistä mitään hyvää. Kiitos teille rohkeudestanne, kirjaan kirjoittaneet nuoret! Tämä on tärkeä kirja. Se muistuttaa meitä, jotka olemme syntyneet kulta-astiat suussa, ettei kaikilla ole yhtäläiset valmiudet kohdata elämää.

Pasi Huttunen ja Topi Linjama