Hyppää sisältöön

Sijaisisien saunailta

Julkaistu

Pääsin työni puolesta hiljattain mukaan sijaisisien saunailtaan. Sauna luo oivalliset puitteet vapaalle keskustelulle ja pääsin vähän jyvälle siitä, millaista sijaisvanhemman eli perhehoitajan työ on. Muutaman miehen havaintoja ei tietenkään voi yleistää koskemaan kaikkia sijaisperheitä.

Sijaisvanhemmat käyvät PRIDE-koulutuksen, jota järjestää esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry. Tuon tapainen koulutus tuskin olisi vahingoksi meille biologisille vanhemmallekaan.

Moni sijoitukseen päätyvä lapsi on varhaisessa lapsuudessaan kokenut monenlaista ja pitkäaikaista laiminlyöntiä. Jokainen meistä ei totisesti synny kulta-astiasto suussa. Kaikki eivät ole oman onnensa seppiä, jotka voivat takoa elämästään fantastisen menestystarinan niin että slush vaan. Laiminlyöntien takia sijoitetut lapset tarvitsevat usein terapiaa, erityisopetusta ja muuta tukea. Lapset tarvitsevat myös turvalliset olosuhteet ja paljon samana pysyviä rutiineja.

Kuvituskuva.

Myös sijaisvanhemmat tarvitsevat työhönsä tukea. Tukimuodoista parhaana isät pitivät työnohjausta. Viranomaisten tarjoama apu oli usein riittämätöntä. Saunaillan kaltaiset vertaiskohtaamiset voivat ehkä pieneltä osaltaan kompensoida tilannetta.

Sijaisisät pitivät sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuutta ongelmallisena. Työntekijä vaihtuu heti, kun on saanut selvitettyä perheen tilanteen. Myös työntekijöiden rohkeuden puute nähtiin ongelmallisena: jos työntekijä ei uskalla sanoa biologisille vanhemmille, mitä mieltä hän on heidän tilanteestaan, sen sanominen jää sijaisvanhemmille, jolloin biologisten vanhempien kiukku ja viha kohdistuvat heihin. Mikäli biologiset vanhemmat eivät hyväksy tilannetta, he saattavat käyttää kaikki keinot vaikeuttaakseen sijaisvanhempien elämää. Saattaa tulla esimerkiksi täysin tarpeettomia oikeusprosesseja, jotka kuormittavat lasta ja sijaisvanhempia.

Biologisten vanhempien vahva oikeus lasten tapaamiseen mietitytti isiä: biologisten vanhempien luona pahoin traumatisoitunut lapsi oireilee viikon ennen tapaamista ja viikon sen jälkeen. Jos tällaisia tapaamisia on kovin usein, lapsen kehitys voi vaarantua. Sijaisisien mukaan yhä vaikeammin oireilevia lapsia pyritään säästösyistä sijoittamaan laitosten sijasta perheisiin. Suuntaus on ikävä, sillä perhehoitajien saama tuki on riittämätöntä jo nyt.

Myös sitä miehet ihmettelivät, kuinka jopa omat tai puolison vanhemmat pitävät sijaislapsia vähempiarvoisina kuin biologisia lapsia. Koulussa luokkajakoa esiintyy myös.

***

Lapset ovat hankalia, viranomaiset eivät auta ja biologiset vanhemmat haastavat oikeuteen – miksi ihmeessä joku haluaa perhehoitajaksi, rahanko takia? Jos haluaa etupäässä ansaita rahaa, kannattaa todellakin valita työ, joka on helpompaa, vähemmän sitovaa ja josta maksetaan enemmän, neuvoi eräs sijaisisä.

Toinen sijaisisä sanoi, että vaikka työ on sitovaa, siinä on vapauksia, joita ei välttämättä monissa muissa töissä ole. Voi esimerkiksi viettää kahdeksan viikon kesäloman lasten kanssa. Ja onhan lapsista iloa, vaikka tällainen lause kuulostaakin tässä kovasti lattealta.

Nähdäkseni sijaisvanhemmuuteen tarvitaan jonkinlaista kutsumusta ja sydämen paloa. Idealismi karisee nopeasti, mutta jäljelle jää varsin realistinen näkemys: he voivat todella auttaa lapsia, joiden biologiset vanhemmat eivät kykene huolehtimaan heistä. Minusta sijaisvanhemmat tekevät erittäin arvokasta työtä.

Lisätietoa sijaisvanhemmuudesta löytyy esimerkiksi Perhehoitoliiton sivuilta.

Topi Linjama