Seitsemän turhaa tavaraa

Kännykässäni on ominaisuus, joka tarkistaa, mitä sovelluksia olen viime aikoina käyttänyt vähiten. Turhat sovellukset, joita muuten hanakasti ja hetken mielijohteista kertyy, on sitten helppo poistaa.

Tuollainen sovellus olisi kätevä myös kaiken kotiin kertyvän ryönän suhteen. 2010-luvun lapsiperheen ongelma on usein materian tulva. Tai no, ongelmahan ei ole materia vaan ihminen, joka hankkii ison asunnon, johon kaikki materia mahtuu säilöttäväksi. Erityisellä lämmöllä ajattelen meitä omakotiasujia.

Koska sitä kännykkäsovellusta ei vielä ole, väsäsin manuaalisesti top 7-listan oman talouteni turhimmaksi käyneestä romppeesta.

Kompressori

Käyttöaste: 0%

Jokainen rakentaja tietää: nurkkiin jää kompuraa, naulapyssyä, käsisirkkeliä, hiomakonetta. Ethän sä niitä tarvi, mutta säilytät silti vuosikausia, koska…öö…no. Sä säilytät niitä.

Rullaluistimet

Käyttöaste: 0%

Ostettu 2005. Pari kesää luistelin ennen kolmannen lapsen syntymää. Jarrupala vaihdettu kerran, asuinpaikkaa vaihdettu viisi kertaa. Uskollisesti ovat luistelleet mukana aina uuteen kaappiin. Ostapa muuten tästä hyvät rullat, saat kaupan päälle kasan suojia!

Turvakaukalo

Käyttöaste: 0%

Kuopus kasvoi tästä ulos viisi vuotta sitten. Koska hän on edelleen kuopus, ei kaukalolla tee mitään. Miksi, oi miksi se on edelleen meidän varastossamme? Oi siksi, koska sille on kalliilla rahalla rakennettu tila, jossa se saa pölyttyä ja syrjäytyä rauhassa, muuta syytä en keksi.

Kirjametrit

Käyttöaste: 1%

Kyseessä ne kirjat, jotka ovat olemassa muista kuin todellisista tarpeista johtuen. Kuvasanakirjoja, elämäntapaoppaita, huonoja klassikkoja, jokunen tieteellinen opus. Jääneet hyllyyn laiskuudesta, pätemisen tarpeesta, esteettisistä syistä, you name it. Mutta koskaan en niitä lue ja eniten niitä on käytetty siirrettäessä muuttolaatikoihin ja pois. Helppo pakata, raskas kuljettaa.

Vaatehyllyn alimmat vaatteet

Käyttöaste: 1%

Kolme viikkoa sitten heitin puolet vaatteistani pois. Käsittääkseni kukaan ei ole huomannut tätä. En kyllä minäkään. Vaatekaapissa on nyt paremmin tilaa, mutta luultavasti voisin heittää vielä puolet vaatekeräykseen. Ihminen voi pitää vain yksiä vaatteita kerrallaan ja yleensä se repertuaari kutistuu muutamaan suosikkikamppeeseen.

Suksiboksi

Käyttöaste: 2%

Aikuisen miehen peruskampe. Käytetään kesälomareissulla ja kerran talvessa. Mutta hyvä olla olemassa ja tilaa viemässä pienessä pihassa. Esimerkiksi syksyisen vapaapäivän voi käyttää väsäämällä sille omaa säilytystelinettä autokatokseen. Sellaisen väkertää varaston nurkalle kerääntyneestä rakennusjämästä.

Auto

Käyttöaste: 5%

Tämä on paha. Ensin rakennetaan talo paikkaan, jossa yhdyskuntasuunnittelua on ohjannut ajatus, että kaikilla on autot. Meillä onneksi vain yksi. Käytämme siihen 20 vuodessa pienen omakotitalon verran euroja ja 95% ajasta se seisoo meidän pihassamme, autokatoksessa jota makselen vielä pitkään pankille. Jota en siis makselisi, jos ei olisi autoa, jota myös makselen.

Olisikohan syytä herätä kunnolla miettimään omistamisen ja käyttämisen suhdetta elämässä? Vaivaako ajatteluamme edelleen sellainen vääristymä, että tavaran omistaminen tuo elämään laadun? Jos vaivaa, nouseeko se jostain pula-ajan traumasta, 80-luvun kasinohuumasta vai mistä?

Onneksi tämän rinnalle on tullut jo vaihtoehtoisia totuuk- siis arvostuksia. Erilaiset henkiset ja sosiaaliset pääomat ovat kollektiivisessa arvoasteikossamme nousussa. Ihmiset tulevat yhä tietoisemmiksi elämisen ekologisista reunaehdoista ja hyvä niin. Se pakottaa meitä miettimään, mikä elämään oikeasti tuo laatua. Mutta kuten usein on, miettimisestä toimimiseen on vielä matkaa. Yritän kuitenkin omalla vaatimattomalla kohdallani miettiä, kuinka voisin ajattelun lisäksi myös toimia uudella tavalla:

• Suksiboksin voisi olla omistamatta. Sen voi kerran tai kaksi vuodessa vuokrata varaosaliikkeestä. Boksin käyttöaste voisi nousta yli 50:n ja meidän pihassamme säästyisi tilaa.
• Raksatarvikkeita ei olisi pitänyt ostaa omaksi ollenkaan, mutta kun ne nyt siinä ovat, ne pitää myydä jollekin TSI-ihmiselle. Käyttöaste nousuun.
• Omasta autosta, tuosta onnen, elintason ja miehisen ruumiinosan mittarista, pitää ennen pitkää luopua. Ylipäätään kaikenlainen jakamistalous on vielä lapsenkengissään, eivätkä yhteisautot vielä hetkeen rantaudu Tuusulan Jokelaan. Este ei ole kuitenkaan ensi sijassa tekninen vaan korvienvälinen. Mutta sitä kohti, veljet ja siskot!

Mikä on sinun turhakkeidesi top 7?

Heikki Nenonen

kirjoittaja on isämies, jonka materiavimma ei sentään ehtinyt lehtipuhallintasolle

Tallenna