Siirry sisältöön
Lapselliset miehet

Satujen isistä ei ole roolimalleiksi

06.04.2016

Miettikääpä millaisessa kulttuurisessa ympäristössä olemme kasvaneet. Hyvät osallistuvaan isyyteen kannustavat roolimallit isille ovat aika harvassa lastenkulttuurin puolella. Ne sadut, tarinat, kirjat ja elokuvat ovat ihan mahtavia, mutta tästä kulmasta katseltuna aika rajua kamaa.

  • Elsa Beskowin sadussa tonttuisä pukeutuu välillä sotisopaan ja lähtee tappamaan jotain. Hoiva on puhtaasti tonttuäidin heiniä.
  • Peppi Pitkätossun isä on hylännyt lapsensa asumaan yksin isoa taloa ja jättänyt vielä eläimiä tämän vastuulle. Peppi on joutunut omaksumaan todella erikoislaatuisia selviytymisstrategioita.
  • Muumipappa myhäilee ympäriinsä, kirjoittelee välillä muistelmia ja saattelee aina välillä perheensä vaarallisiin seikkailuihin. Muumimamma hoitaa kaiken.
  • Hannun ja Kertun äitipuoli huomaa, että piru kun tekee vähän tiukkaa rahasta. Hän vaatii lasten isää viemään lapset metsään ja hylkäämään sinne. Isä on, että no okei.
  • Tuhkimon isä ei tunnu olevan juuri lainkaan huolissaan siitä, kuinka hänen tytärtään kohdellaan. Ja tämäkin:

“Grimmin versiossa kerrotaan myös Tuhkimon isän käyvän markkinoilla, joilta hän toi Tuhkimolle ja tämän sisarpuolille lahjoja. Sisarpuolet pyysivät ja saivat kalliita vaatteita ja koruja, Tuhkimo sen sijaan vain isänsä matkan varrelta poimiman pähkinäpuun oksan, jonka hän istutti kuolleen äitinsä haudalle”
-Wikipedia
Aika vahvaa isyyttä, sanoisin.

Heikon ja saamattoman, kuolleen, etäisen tai poissaolevan isän teema leimaa suurta osaa lastenkulttuuriamme. Tältä pohjalta voi olla hankala lähteä rakentamaan mallia siihen, kuinka olla uusi isä.

Onneksi on Aku Ankka! Ankka-sarjiksissa on jo lähtökohtaisesti hylätty ajatus ydinperhemallista ja esimerkiksi Aku Ankka pärjää vaihtelevasti, mutta sinnikkäästi missään vaiheessa luovuttamatta kolmen aika ajoin hyvin hankalan sukulaislapsensa yksinhuoltajana. Yhtä virheellisenä, viettiensä kanssa kamppailevana isoisähahmona on Roope Ankka.
Vaikeuksia, kommelluksia, riitoja ja jopa fyysiseksi äityviä tappeluita tulee jatkuvasti, mutta loppujen lopuksi kaikki menee kohtalaisen hyvin. Loppu ei aina ole onnellinen, eivätkä Ankat aina voita tai tee oikein, mutta he selviytyvät.

Pasi Huttunen

Yksi vastaus artikkeliin “Satujen isistä ei ole roolimalleiksi”

  1. Anonyymi sanoo:

    Saariston lasten Melker on ihan hyvä pappa, eikö?
    Nimim. Lindgren-fani

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »