Riemua sekä nykylapsille että ysärin lapsille
Ville Karttunen on lastenmusiikkikonkari, mutta nyt hän julkaisee ensimmäisen lastenlevynsä sooloartistina.
Kuten keski-ikäisissä, keskiluokkaisissa piireissä on tapana joskus voimasanalla ryyditettynä ihmisistä todeta, on Ville Karttunen sellainen muusikko, jollaisia tämä maa kaipaa. Muissa piireissä voitaisiin tyytyä toteamaan, että onpas tuo Superradio kyllä hyvä levy!
Kiitos Karttusen ja kaltaistensa lastenkulttuuri elää ja voi nähdäkseni kohtalaisen hyvin. Ville Karttunen on kolmen- ja neljänkymmenen välillä, mutta hän osaa nähdä maailman kuin lapsi ja tuottaa siitä lähtökohtasta kiinnostavaa musiikkia. Hän on jo konkari lastenmusiikin saralla ja tekemisessä on rauhoittavaa varmuutta.
20. lokakuuta ilmestyvä Superradio on radio-ohjelman muotoon puettu 36 minuutin viihde-elämys. Samalla se tarjoilee trendikästä ysärinostalgiaa viime vuosituhannen viimeisellä vuosikymmenellä kasvaneille. Levy ammentaa Karttusen 90-luvun lapsuusvuosinaan c-kaseteille nauhoittamasta Superradio -radio-ohjelmasta. Alkuperäistä ysärimateriaalia on löytynyt ilahduttavan runsaasti levyn aineksiksi ja Karttunen jopa keskustelee 90-luvun itsensä kanssa.
Joensuulaislähtöisen Karttusen musiikissa Joensuu on edelleen vahvasti läsnä, mutta ei siinä määrin, että se muualla asuvia häiritsisi. Metallimusiikki on myös edustettuna levyllä, enkä ole itse asiassa koskaan ennen tainnut kuulla lapsille suunnattua black metallista ammentavaa biisiä. Kappaleessa tosin muistutetaan lämpimän pukeutumisen tarpeellisuudesta, joten mitenkään synkissä vesissä ei sukellella.
Toisaalla Turtlesit ja Silppuri päättävät olla kavereita ja pelastaa yhdessä kaupungin. Sukka ja hanskakin oppivat olemaan kavereita keskenään erilaisuudestaan huolimatta. Ollaan siis aika positiivisissa ja iloisissa tunnelmissa. Bändihuumoriakaan ei unohdeta, sillä robotti-rumpali ja robotti-basisti häipyvät kesken ohjelman öljytuopilliselle. Melkein odottaa kuulevansa heidän myös hajottaneen digitelkkarin virtuaalisessa hotellihuoneessa, mutta siihen ei sentään mennä.
Vaikka Superradio on hyvin henkilökohtainen teos, jatkaa se monella tapaa tauolle jääneen lastenmusiikkiorkesterin Hullujen Hattusten henkistä perintöä sekä vinksahtaneen hyväntahtoisella maailmankuvallaan, että tutustuttamalla lapsia erilaisiin musiikin suuntauksiin. En oikein tiedä, kuinka Karttunen vie tämän esityksen lavoille, mutta uskoisin, että tuttuun tapaan ammattimaisella, mutta kotikutoisella ja helposti lähestyttävällä tavalla.
Karttunen keräsi rahoituksen levyntekoon joukkorahoituskampanjalla. Osallistuin.
Tämä kirjoitus ei muuten ole kaupallinen yhteistyö muilta kuin siltä osin, että sain levyn kuunneltavakseni jo ennen julkaisua. Minä nimittäin myös osallistuin joukkorahoituskampanjaan, jonka Karttunen käynnisti tämän levyn rahoittamiseksi ja nyt olen myös cd-levyn ja t-paidan tyytyväinen omistaja.
Lapsille tehtävä taide tuskin on mikään uskomaton kultakaivos, vaikka lapset jos jotkut ovat hyviä ottamaan taidetta vastaan. On hyvin kaunis asia, että joku suhtautuu lastenmusiikin tekemiseen niin intohimoisesti, että päättää julkaista oman pienlevy-yhtiönsä kautta lastenmusiikkilevyn, vaikka voisi hyvin tehdä jotain sellaista, joka toisi enemmän rahaa kouraan.
Superradion julkkarikeikat Helsingissä Töölön kirjastossa lauantaina 21. lokakuuta kello 14 ja Joensuussa levykauppa Levy-Eskoilla perjantaina 27. lokakuuta kello 17 sekä Kerubissa sunnuntaina 29. lokakuuta kello 15. Vapaa pääsy kaikkiin.
Pasi Huttunen, @paspah
