Siirry sisältöön
Lapselliset miehet

Rahalla saisi parempaa vanhemmuutta

03.05.2018

Vanhemmuus on laji, jossa moni asia merkitsee ja yksi niistä on raha. Rahan takia minultakin jäi aikoinaan vanhempainvapaita pitämättä.

Raha-asioiden kanssa säätäminen rasittaa. Ei edes niinkään se, että sitä on vähän vaan se, että sekä tulojen että menojen epävarmuus hankaloittaa elämän suunnittelua. Tästä tulee sellaista turhauttavaa stressiä kun sille voi tehdä vain rajallisen määrän asioita. Yksi summa on tulossa yhdestä suunnasta, mutta useasta muistutuksesta huolimatta myöhässä. Toinen erä virtaa omaan rauhalliseen tahtiinsa toisesta paikasta, mutta on täysin arpapeliä kuinka pitkään ne sitä tässä kuussa käsittelevät. Menojen sopeuttaminen tähän kaikkeen on vaikeaa, koska elämä ei vain ole aina ennakoitavissa.

Pointtini ei nyt ole avautua henkilökohtaisista ongelmista. En ole velkasaneerauksen tarpeessa. Pointti on siinä, että tämä kaikki vähän vituttaa ja se vitutus heijastuu perheenkin kanssa olemiseen. Rahahuolet vaikeuttavat läsnäolevaa, lämmintä ja huolehtivaa olemista lasten kanssa. Mikään mindfullness ei ongelmaa ratkaise, kun sitä rahaa ei tietoisesti läsnäolemalla tule juuri tässä hetkessä yhtään enempää.

Tällä kaikella rahahuolella on yhteiskunnallinen ulottuvuus. Islanti on pieni maa ja siellä käytiin läpi iso talouskriisi, joten sikäläisen yliopiston tutkijat saivat käyttöönsä synkän, mutta hyvin kiinnostavan laboratorion. Journal of European Social Policy -lehden artikkelissaan tammikuulta “Backlash in gender equality? Fathers’ parental leave during a time of economic crisis” Heida Maria Sigurdardottir ja Ólöf Garðarsdóttir toteavat havainneensa, että talouskriisin aikaan isät pitivät vähemmän vanhempainvapaita ja äitien kotona oleminen pidentyi. Taloudellisia syitä tähän on monenlaisia, mutta tutkijat kiinnittivät huomiota siihen, että kun talouskriisin vuoksi palataan tällaiseen konservatiivisempaan malliin, näyttävät kulttuuriset tekijät vaikeuttavan siitä irtautumista. Tilanne jatkui, vaikka kriisi hellitti.

Suomessa talouskriisi kuritti maata myös vuosikaudet ja hidasta nousua aallonpohjasta tehdään edelleen.

Meidän perheessämme kävi aikoinaan niin, että lasten vauvavaiheessa ei ollut oikein taloudellisesti mahdollisuuksia tehdä niin, että minä olisin jäänyt kotiin. En pidä kohtuullisena edellyttää, että olisimme hypänneet reippaan askeleen alaspäin suhteellisen köyhyyden portaikolla palvellaksemme yhteiskunnallisia tasa-arvotavoitteita, vaikka ne ovatkin erinomaisia tavoitteita.

Ratkaisuumme oli monenlaisia syitä ja toimimme silloin niin kuin meidän oli toimittava, mutta onhan se harmi. Jos olisimme pystyneet silloin jakamaan taakan tasaisemmin, olisimme varmasti välttyneet monelta myöhemmältäkin ongelmalta perheen dynamiikassa. Ei meillä huonosti mene, mutta tuskin pääsen koskaan siitä pienestä menetyksen tunteesta, että ravasin iltavuoroissa silloin kun olisin mieluummin ollut kotona tutustumassa pieneen tulokkaaseen.

Jos uskomme niitä tutkimustuloksia ja arkisia havaintoja, joiden mukaan sukupuolitetusta työnjaosta yhteiskunnassa kannattaa luopua, niin johtopäätös tuntuisi olevan se, että etenkin talouskriisien ja laskusuhdanteiden aikaan kannattaisi tehdä hartiavoimin töitä sen eteen, että isien osallistumista kotona lisättäisiin tai vähintäänkin estettäisiin vähenemästä.

Ja vaikka Keynes sanoisi mitä, niin tätä asiaa kannattaisi edistää myös noususuhdanteessa.

Pasi Huttunen, @paspah

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »