Poimintoja elämän poluilta
Ero – ei kaikki särky ole syöpää, kirjoitti edesmennyt runoilija Teemu Hirvilammi. Minä olen asunut ja oleillut yksin tässä jo pitkän pätkän. Epäonnistunut suhde on takana eikä kriiseily ole ohi. Vaikka vuodenajat ja vuodet ovatkin vaihtuneet niin päätään ei saa vaihdettua. Mieli kahlaa yhä usein pohjamutia. Poika on nyt ekaluokkalainen, kohta ensimmäinen kouluvuosi on takana ja kesäloma alkaa. Sittenhän sitä on aikaa olla yhdessä enemmänkin.
Tuntuu että aika on mennyt tosi nopeasti, enkä ole aina pysynyt matkassa ja vauhdissa mukana. Kuitenkin ilokseni saan viettää päiviä pojankin kanssa, niin ei aina tarvitse yksin olla. Lapset kasvavat nopeasti ja oppivat, se hämmästyttää isompaakin kulkijaa. Vastahan sitä elettiin hektistä vauva-arkea vaipanvaihtoineen ja univelkoineen. Omalla kohdalla uusi elämäntilanne ei ole tuonut mitään autuasta pelastusta ajan myötä tai uutta alkua mistä usein kuulee puhuttavan. Syyllisyyden taakan epäonnistuneena perhe-eläjänä se kyllä toi. Ja sisältä hiljaisen miehen.
Mutta elämän takaiskuissa on se hyvä puoli, että ne opettavat nöyryyttä, niiden jälkeen ei luule itsestään liikoja. Se huono puoli niissä tosin on, että niiden jälkeen ei luule itsestään muutenkaan yhtään mitään. Kirjoitin tämän juttuni aivan sillä fiiliksellä, että rustasin mitä mieleen tuli enempiä ajattelematta, se on ikäänkuin tunnekuva. Tilannekatsaus ja ainoastaan omasta näkökulmasta. Kunhan jalkapallon MM-kisat alkavat kesäkuun puolivälissä niin olenpa taas siinä tilanteessa, että kanavat ei vaihdu kesken kaiken. Ähäkutti, että silloin on kivaa… Voidaan pojan kanssa katsella pelejä sitten kimpassa, tai katsokoon vaikka Super Mario -videoita, mutta minä ainakin liimaan itseni sohvaperunaksi katseluaikoihin.
Ja kesä on muutenkin kivaa aikaa, kun on vihreä luonto ja satakieli soi. Hyvää kesää kaikille. Ja vapauskin on lopulta asiana aliarvostettu ja oikeastaan perheily yliarvostettu. Kunhan taas olemaan oppisi.
Raino Harinen
Kirjoittaja on joensuulainen runoilija ja entinen jalkapalloilija
