Pierulle nauraminen yhdistää koko ihmislajia
Ylpeys läikähti sydämessäni kun veljeni lapsi tuli onnesta säteillen saunasta kertomaan, että serkkunsa, siis minun lapseni, olivat opettaneet hänet tekemään kainalopieruja. Saunasta kaikkien seinienkin läpi kuulunut naurunremakka sai selityksensä ja kun veljentyttö kertoi mistä on kyse, levisi nauru vanhempiinkin sukupolviin. Osa nauroi vapautuneesti ja osa hiukan vaivautuneemmin, mutta kaikkia nauratti.
Pieru on hauska asia. On loppujen lopuksi hyvin harvinaista, että joku ei pidä pieruhuumoria hauskana. Ihmiset täytyy opettaa siihen, että pieru on kiusallinen ja häpeällinen asia.
Tätä nykyä suhtautuminen piereskelyyn on luojan kiitos maltillisempaa kuin joskus aikoinaan. Kun Edward de Vere, Oxfordin jaarli, pieraisi vannoessaan uskollisuutta kuningatar Elisabet I:lle hän lähti seitsemäksi vuodeksi maanpakoon. Hänen palattuaan kuningatar totesi, että on jo lähes unohtanut tapauksen.
Meilläkin kotona herkästi napautetaan paheksuva kommentti jos joku pieree ruokapöydässä ja saunassahan ei saa piereskellä kuten kaikki tietävät. Näistä huomautetaan. Aina se ei kyllä onnistu ihan naama peruslukemilla.
Vaikka en ole asiaa seikkaperäisesti tutkinut uskon, että pieruhuumori on koko ihmislajia yhdistävä seikka. Suomalaisessa perinteisesti rukiiseen painottuvassa ruokavaliossa raaka-ainetta riittää tietenkin paljon, joten meillä on tässä hyvät lähtökohdat, mutta kunnon paukku naurattaa missä päin maailmaa tahansa. En tiedä nauraako mikään muu eläin pieruilleen, mutta en yllättyisi siitä tippaakaan.
Pieruhuumori yhdistää ihmisiä ikään, sukupuoleen ja luokka-asemaan katsomatta. Ei tarvitse olla oppinut eikä varakas, mutta myös oppinut ja varakas pieree ja osaa nauraa sille, jos ei ole kovalla vaivalla oppinut siitä pois.
Lapsilla on asiaan välitön suhtautuminen, eikä piereskelyä häpeillä. Se tulee vasta myöhemmin. Hauskuus ei silti siitä häviä, korkeintaan vähenee. Joku väittää, että pieruhuumorin hauskuus tulee juuri siitä, että sitä häpeillään, mutta se on liian yksinkertainen selitys. Katsopa pientä vauvaa, joka jysäyttää oikein mojovan pierun. Naamalle leviää usein onnellinen hymy, koska olo helpottuu.
Vanhemmuus tuo mukanaan sen, että päätyy olemaan lähellä toista ihmistä hyvin monella tavalla, eikä ruumiintoimintojen peittely ole helppoa eikä aina edes mahdollista. Häveliäämpi vanhempikin joutuu usein luovuttamaan ja halkomaan tuulta perheen kuullen, eikä jokaisesta muiden pöräyksestä kukaan jaksa mainita.
Sitä paitsi Wikipediakin puolustaa piereskelyä:
”Pierun pidättäminen on epäterveellistä, koska silloin suolistossa olevat myrkylliset kaasuainesosat imeytyvät takaisin kehoon ja rasittavat elimistöä.”
Pierun hauskuus tietenkin liittyy myös siihen, että sitä pidetään usein kontrollin pettämisenä ja normirikkomuksena. Pieruhuumori vähenisi jos sitä ei kukaan paheksuisi. Jos normia ei ole, ei sitä voi rikkoa. Ja tässä tapauksessa sen rikkominen on hulvatonta ja harmitonta. Jatkakaa siis paheksuntaanne.
Pasi Huttunen, @paspah
