Siirry sisältöön
Lapselliset miehet

Onko vain poltettava kaikki – Vieraskynäsarja kestävän elämän etsinnästä 3/3

30.05.2019

Kuva: Pasi Huttunen

Suuren elämänmuutoksen hinta on kova, mutta isä huomaa, että tekemättä jättäminen tuntuu vielä suuremmalta riskiltä. Eikä kestävä elämä tarkoita huonoa elämää.

Australialaisella heimolla on perinne, jossa ihmisellä on elämässään kolme Feeniks-hetkeä. Kolme kertaa elämänsä aikana heimon jäsenen oletetaan polttavan kaiken omistavansa ja aloittavan alusta. Kuvittele vaikka joutuneesi auto-onnettomuuteen ja henki lupaa sinulle, että on tapa selviytyä: voit joko kuolla nyt tai jatkaa elämääsi, mutta menetät kaiken omaisuutesi. Vaikuttaa helpolta valinnalta.

Ymmärsin, että kotimme tekeminen kestävämmmäksi ei riitä, koska minun täytyisi edelleen tehdä se kaksi tuntia töitä pankille eikä sitä tarvittavaa määrää polttopuita liikuteltaisi pyörällä. Olisimme edelleen myös riippuvaisia fossiilisesta energiasta.

Idea alkoi muodostua.

Ei, en polttaisikaan kaikkea. Otin irtioton omistamisesta ja aloitin uuteen elämäntapaan siirtymisen. Kuinka korkealle pystyisin kestävyysasteikolla kipuamaan kun aloittaisin alusta? Olen pakolaisena itsetuhoisesta elämäntavasta ja etsin paikkaa. Matkatavaroinani on ajatuksia ja jurtta. Unelmanani on perustaa pieni nomadinen ekokylä: NomadTownJoensuu.

Tekemättä jättäminen isompi riski

Joillekin tämä askel voi näyttää valtavalta riskiltä ja sillä todellakin on hinta. Mutta minulle tämän tekemättä jättäminen tuntuisi paljon suuremmalta riskiltä.

Kuva: Pasi Huttunen

12 vuoden matkan ja monien käänteiden jälkeen en vieläkään pysty näyttämään elämäntapaa, joka on turvallinen ja helppo kopioida, mutta kaiken tutkimisen ja kokeilujen jälkeen olen löytänyt elämäntavan, joka saattaisi toimia. Ja siinäkin on jotain näytettävää lapselleni: kuinka selviytyä virheistä ja kriisitilanteista. Voin näyttää omat toimintatapani ja välittää uskomuksen, että kannattaa yrittää. Että tulevaisuus näyttää hyvältä.

Luontoyhteys on lääke

Kuva: Pasi Huttunen

Jon Youngin mukaan luontoyhteys on lääke, jonka tarpeessa maailma kaikkein eniten on. Eräoppaana en voi liikaa korostaa sitä, kuinka tärkeää yhteys luontoon on. Uteliaisuus, intohimo ja rakkaus elämää kohtaan sen kaikessa monimuotoisuudessa on syvän luontoyhteyden hedelmä.

Luontoyhteyttä ei voi opettaa, mutta voi mentoroida ja näyttää esimerkkiä. Harrastuksia tulee ja menee, mutta luontoyhteys pysyy. Loppujen lopuksihan luonto on ainoa paikka maapallolla. Meidän on vain vietetävä enemmän aikaa ulkona ja vähemmän netissä. On oltava yhteydessä luontoon ja ihmisiin. Juuri muuta ei tarvita.

Lapsille ja muillekin yritän jakaa huomiota ja kiitollisuutta. Ne ovat kulttuurimme korjaamisen perusyksiköt.

Huck Middeke
Kirjoittaja on isä, eräopas ja kestävän hyvinvoinnin etsijä. Hän etsii parhaillaan paikkaa ekokylälle, jossa voitaisiin elää kestävällä tavalla. Vieraskynäsarjan ensimmäinen osa: Isyys epäonnistui ennen kuin alkoikaan. Toinen osa. Isyyden kumppanina tuli masennus.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »