Onko lapsellasi kavereita joiden kanssa puuhata sulkeutuneen kevään jälkeen?

Lapset kävivät tuossa etätyöhuoneeni ovella ilmoittamassa, että lähtevät kaverin luo ja nipin napin ehdin huutaa perään, että olkaa sitten tavoitettavissa kun soittelen myöhemmin. Suunnitelmissa on iltapäivällä frisbeegolf jahka saan työviikon pakettiin. Tunsin syvää iloa siitä, että pennuilla on kavereita, joiden luo mennä. Yksinäisyys ei näytä vaivaavan.

Minä itse olin omien lasteni ikäisenä aloittelemassa yksinäisyyskierrettä, joka ei tosin venynyt pitkäksi. Siinä vaiheessa kun ala-asteen kaverit jo aloittelivat nuoruutta, pidin kiinni lapsuudesta ja ehkä sekin vähän vaikutti, että olin löytänyt kirjallisuuden. Muut puuhasivat, mitä nyt teini-ikään saapuvat puuhasivat ja istuin itse kotona lukemassa. En muista, mikä tarkalleen ottaen johti siihen, että jossain vaiheessa yläkoulua aktiivisesti hakeuduin takaisin kaveriporukoihin. Ehkä vain se teini-ikä?

Yläkoulukaverit onneksi ottivat mukaan kirimään etumatkaansa kiinni kun tein sen valinnan, että halusin olla mukana. Olin onnekas tässä. Hetken, oikeastaan ainoan hetken tähänastisessa elämässäni ehdin tuntea vakavaa yksinäisyyttä. On todella lohdullista, että ainakaan tällä hetkellä siitä ei omien lasten elämässä näy merkkejä. Omilla lapsillani ovat myös sosiaaliset taidot aivan eri luokkaa kuin minulla heidän ikäisenään.

Uskon myös, että lapsillani on kyky ymmärtää se, että heidän mahdollinen yksinäisyytensä ei olisi heidän omaa syytään. Minulla ei ollut. Yksinäisyys ei ole epäonnistuminen.

Pojat yksinäisempiä

Onko kaikilla lapsilla kavereita, joiden kanssa palata puuhaamaan. Surullinen, mutta selkeä vastaus kuuluu: ei ole.

Nyt koronarajoitusten hellittäessä voi kodeissa kiinnittää huomiota siihen, onko kaikilla lapsilla kavereita, joiden kanssa palata puuhaamaan. Surullinen, mutta selkeä vastaus kuuluu: ei ole. Moni lapsi, tutkimusten mukaan joka viides, tuntee painona päällään kokemuksen siitä, että häntä ei ymmärretä eikä hänellä ole ketään, johon luottaa ja tukeutua.

Yksinäisyyden yhteys monenlaisiin ongelmiinkin on tutkimuksissa kohtalaisen selvästi havaittu. Yksinäisyys voi ennakoida heikompaa akateemista menestystä, huonompaa yleistä hyvinvoimtia ja mielenterveysongelmia. Yksinäinen joutuu tutkimusten mukaan myös helpommin kiusatuksi. Vaikuttaa siltä, että pojat kokevat yksinäisyyttä enemmän kuin tytöt.

– Lapsi voi olla onnellinen kotona, mutta vanhemmat eivät korvaa kavereita. Jos lapsella ei kouluikään mennessä ole kokemusta sosiaalisista suhteista, todennäköisyys ajautua irralleen on suurempi, kiteytti Turun yliopiston kasvatuspsykologian dosentti Nina Junttila Lapsen maailman jutussa (2016).

Kannusta hienovaraisesti

Mieli ry antaa hyvän listan avuksi lapsen yksinäisyyden helpottamiseen.

1. Yksinäisyys on usein niin satuttava tunne, että siitä voi olla vaikea kertoa. Ota asia puheeksi hienovaraisesti.
2. Kannusta lasta tai nuorta ja auta häntä näkemään hyvät piirteensä. Muista kertoa, että yksinäisyys ei ole hänen vikansa. Välitä toivoa siitä, että tilanne tulee muuttumaan.
3. Koulussa opettajan olisi hyvä käyttää opetusmenetelmiä, jotka helpottavat toisiin tutustumista ja rohkaisevat toimimaan kaikkien kanssa.
4. Harjoitelkaa yhdessä sosiaalisia taitoja ja toisiin tutustumista niin koulussa kuin kotona. Pohtikaa esimerkiksi tapoja, miten ja missä tutustua toisiin ja miten aloittaa keskustelu.
5. Keskustelkaa esimerkiksi koululuokassa yhdessä yksinäisyydestä. Miltä tuntuisi jäädä ryhmän ulkopuolelle ja olla yksinäinen ja torjuttu. Mitä silloin haluaisi muiden tekevän?

Ennaltaehkäisy jo pienenä

Vetäydyin kuoreeni ja olin surullinen, mutta aika nopeasti alkoi nousta myös erilaisia vihan ja katkeruuden tunteita.

Junttila muistutti jutussa, että parhaiten yksinäisyyttä ennaltaehkäistään varhaislapsuudessa ja kertoi siksi olevansa erittäin huolissaan päivähoito-oikeuden rajaamisesta. Onneksi päivähoito-oikeuden rajaamisesta päätettiin sittemmin luopua. Ja liian myöhäistä ei yksinäisyyden ennaltaehkäisyä ole toki myöhemminkään tehdä.

– Pikkulapsen yksinäisyyttä voi vähentää konkreettisin keinoin. Jos lapsi ei tapaa muita, hän ei voi luoda kaverisuhteita eikä oppia sosiaalisia taitoja, Junttila sanoi.

Muistan hyvin sen yksinäisyyteni teinivuosien alkuvaiheilta. Vetäydyin kuoreeni ja olin surullinen, mutta aika nopeasti alkoi nousta myös erilaisia vihan ja katkeruuden tunteita. En muista tarkkaan, mutta saatoin löytää Pentti Linkolan teokset juuri silloin. Jos en olisi päätynyt pois siitä syrjässä olemisen syvenevästä jaksosta, olisinko seuraavaksi innostunut Siionin viisaiden pöytäkirjoista?

Nyt muiden tapaaminen on taas sulkeutuneen kevään jälkeen onneksi mahdollista. Toivottavasti koronan toiselta aallolta säästytään, koska pelkään, että silloin inhimilliset kustannukset kohoaisivat jo melkoisiksi.

Pasi Huttunen, @paspah