Oma ja vaimon elämä levälleen blogiin ja kirjaan
Kyseessä ei ole kirja, blogi tai Facebook-sivu isyydestä, mutta Sami Minkkisen Havaintoja parisuhteesta olisi tuskin sellainen kuin on, jos hänellä ei olisi lapsia tehtynä ja ruuhkavuosia läpikäytynä. Hän kirjoittaa parisuhteesta, mutta nimenomaan perheellisen, lapsellisen parisuhteesta. Jälkikasvu on läsnä vääjäämättömänä kaikessa tuntuvana taustatapettina ja välillä toki myös hyvin konkreettisesti:
”Kello on liian paljon. Se on se sama kello, joka silloin ennen raksutti kohti huomista, jota ei ollut. Nyt huomiseen on liian vähän tunteja. Lapsi nukahtaa. Mä en riisu sua katseella. Sä olet jo nukahtanut. Me ei ehditty vaihtaa edes puhdasta lakanaa.”
 |
| Sami Minkkinen: Havaintoja parisuhteesta. Kosmos 2016. 205s |
Kosmoksen kustantama kirja Havaintoja parisuhteesta on valikoima Minkkisen suurta suosiota niittäneitä blogitekstejä ja toimii erittäin hyvin kevyenä ja viihdyttävänä iltalukemisena. Minkkinen osaa ja ennen kaikkea uskaltaa kirjoittaa parisuhteestaan kiinnostavasti, koskettavasti ja hauskasti. Syvälliset, raskaat aiheet ujutetaan lukijan tajuntaan puolihuomaamatta. En varmasti ole ainut, joka huomaa kokeneensa paljon samankaltaisia asioita ja tunteita parisuhteessa ja perhe-elämässä.
Samalla Minkkinen puhdistaa kahdella tavalla pöytää ainakin ilmeisimmistä ja hölmöimmistä miehisyyteen usein liitettävistä kliseistä. Hän on usein välinpitämätön miehisyyden normeja kohtaan ja silloin kun hän ei ole välinpitämätön, hän tekee niistä hulvatonta parodiaa. Lukekaapa vaikka tekstit Yksin kotona, Aamuni miehenä ja Miestunnin kauhut, niin hahmotatte. Ja heti perään Minkkinen seikkaileekin sitten ympäriinsä naisten alushousuissa.
Vaimoltaan Minkkinen kertoo saaneensa luvan kirjoittaa blogia siihen tapaan kuin tekee. Kunnioitettavaa rohkeutta myös vaimolta, sillä kovin paljoa ei silläkään saralla säästellä. Käsitellyksi tulee kaikki vaimon kontrollifriikkeydestä ilmavaivoihin. Ja kaikesta päätellen Minkkinen on vielä hengissä.
Vaikka roisi huumori intiimeistä asioista tuo välillä punaa poskille, Minkkinen kertoo kohteistaan, siis itsestään ja vaimostaan rakastavasti ja hellästi. Lukijalle jää hyvä mieli ja hän kokee, että hänelle on raotettu ikkunaa niin lähelle toisten ihmisten intiimiä arkea, että sinne ei edes tosi-tv -aikakaudella tule usein kurkisteltua. Minkkisen kertomuksista puuttuu tosi-tv:lle ominainen itsetietoinen performanssin tuottaminen. Hän kirjoittaa todella hyvin ja aihepiirit koskettavat useimpia ihmisiä. Kenties tärkeintä on se, että Minkkinen välittää lukijalle tunteen rehellisyydestä. Lukija tuntee, että kirjoittaja on antanut jotain hyvin intiimiä ja henkilökohtaista itsestään.
Mikä on sitten tämän kirjan pointti, kun tekstit löytyvät jo kaikki netistä? Kirja on ainakin teoriassa huolella valikoitu kokoelma blogin parhaimmistoa ja toki ne ovat näppärästi siinä kasassa paperilla ja nipussa. Netissä tekstit ovat hajallaan eri puolilla blogosfääriä ja sosiaalista mediaa. Jos haluaa ahmaista ravitsevan palasen Minkkisen maailmaa nopeasti ja kerralla, onnistuu se kirjamuodossa parhaiten. Se on vähän kuin maksukanavan ohjelmakirjasto, jossa jaksot ovat koko ajan saatavilla.
Pasi Huttunen
