Mökkikupla

Määritellään ensin käsite: mökkikupla on tila tai paikka, jossa on sen verran aineksia isoisän nuoruudesta (kuten kantovesi, puuhella ja kuivakäymälä), että tuntee siirtyvänsä menneeseen, olennaisesti yksinkertaisempaan aikaan, mutta kuitenkin sen verran mukavuuksia (kuten sähkö, mikroaaltouuni ja netti), että menneseen aikaan siirtyminen ei tunnu liian rasittavalta.

Yksityisestä yleistän, että mökkikuplassa on paarmoja ja riippumatto, siellä on tervalta tuoksuva puuvene, sotkeutuneita onkia ja kengittämistä kaipaava ulkorakennus. Mökkikuplan sauna on kaikista maailman parhaimmiksi luulluista saunoista se, joka on oikeasti paras.

Mökkikupla on epäsymmetrinen: se jatkuu järvelle etelään kuusi kilometriä, metsään pohjoiseen 50 metriä. Se on olemassa vain kesäisin, ja silloinkin pääasiassa kauniilla säällä. Mökkikuplassa tuulen suunta ja rantaveden lämpö ovat tärkeitä asioita, suurvaltajohtajien sanomiset ja Kreikan metsäpalot ei.

Mökkikuplassa vesi on aina niin lämmintä, että lapset uivat; toisin sanoen mökkikuplassa järvi on sula.

Mökkikuplassa on uivien lasten lisäksi ainakin kinastelevia lapsia, syöviä lapsia, lukevia lapsia, kikattavia lapsia, korttia pelaavia lapsia, tylsistyneitä lapsia, lanittavia lapsia sekä puolille öin valvovia ja puolille päivin nukkuvia lapsia. Ja kinastelevia lapsia, vai sanoinko sen jo.

Ranta on mökkikuplan ydin.

Mökkikuplassa on sukulaisia, joiden kanssa menneitä kesiä muistellaan ja nostalgisoidaan. Haikallaan lapsuuden huolettomia kesiä, vaikka kukaan ei itse asiassa kaipaa nyrkkipyykkiä eikä ilmastoimattomia autoja.

Mökkikupla on satu, jossa ei ole noitaa tai isoa pahaa sutta. Vai onko? Jos on, sen nimi voisi olla vaatimukset: pitää olla ihmisten kanssa, pitää huolehtia asioista, pitää rentoutua ja pitää nauttia kesästä, ei saa valittaa helteestä, 27-asteisesta järvivedestä, itikoista eikä kaatosateesta. Pitää mennä nukkumaan joskus, pitää herätä joskus.

Mökkikuplassa ajattelu jähmeytyy ja kuplaan joutuneet osaavat puhua vain säästä, uimavedestä ja muutamista lentävistä hyönteisistä. Näistä aihepiireistä mökkikuplaan joutunut kykenee tyypillisesti muodostamaan korkeintaan yhden sivulauseen virkkeitä kuten: ”Sauna oli kuuma ja vesi kylmä.” ”Ei pidä valittaa, kun on kerrankin lämmin.” ”Kalaa ei tullut, mutta tulipahan kokemuksia.” ”Paarma!”

Lyhyenkin blogikirjoituksen kirjoittaminen tuntuu mökkikuplassa ylivoimaiselta. Mutta kukapa blogeja mökkikuplassa lukisi.

Topi Linjama