Mitä se isätyöntekijä oikein puuhaa?

Lienenkö koskaan kertonut, mitä teen työkseni, luultavasti en.

Hankkeen virallinen esite.

Työssä Isämies elämässä -hankkeessa on ja on ollut muutamia erilaisia palasia, joista tärkeimpinä nämä:

1. Ollaan järjestetty toimintaa isämiehille ja lapsille. Retket ovat olleet suosittuja, mutta valomiekkaillat ylittivät kaikki odotukset. Käyttäjäkokemus: ”Ihan pirun hauskaa!”
2. On ollut joitakin ryhmiä miehille mm. sijaisisien vertaisryhmä. Myös facebookissa on isämiesten keskusteluryhmä, laittakaa mulle (topi.linjama@pelastakaalapset.fi) viestiä, jos asia kiinnostaa!
3. Perhevalmennuksia on kehitetty sellaiseen suuntaan, että isät huomioitaisiin niissä aiempaa paremmin. Tässä on ollut kaksi puolta: isätyöntekijän käynnit perhevalmennuksissa ja koulutukset ammattilaisille ja opiskelijoille.
4. Yleisötilaisuuksia ja koulutuksia on myös järkätty, tuoreimpana luentosarja Mies vanhempana ja kasvattajana Joensuun pääkirjastossa (luennot vielä 27.2., 13.3. ja 20.3., ohjelma mm. täällä) sekä Jari Sinkkosen luento miehille viime syyskuulta.
5. Aktiivisten yrittäjien kanssa on mietitty keinoja sovittaa yhteen työtä ja perhe-elämää. Foorumina ovat olleet Hyvä työ&elämä -aamiaistapaamiset ja tuloksina Sinkkosen luennon lisäksi miehille suunnattu julkaisu, joka ilmestyy maalis-huhtikuussa. Jo nyt voin kertoa, että julkaisu on aivan upea. Se julkistetaan niin isolla haloo, ettei se mene keneltäkään ohi.
6. Miesten vanhemmuuspuhetta ollaan tuutattu etenkin täällä blogissa. Isämies on onnistuttu lanseeraamaan niin hyvin, että eräällä mamma-palstalla se nousi sellaisten inhokkisanojen kuten masuasukki rinnalle. Tästä raportoidaan rahoittajalle!

Rahoittajan logo.

[Eikös muuten olekin hitosti passiivimuotoja noissa lauseissa? Minä en tee mitään, mutta hankkeessa on järjestetty, kehitetty, mietitty ja tuutattu. Passiivista tulee ihanan objektiivinen ja virallinen olo.]

Mutta mihin tämä kaikki tähtää; minkä vuoksi tämä suunnaton vaivannäkö?

Tavoitteenamme on tukea ja motivoida miehiä sitoutumaan vanhemmuuteen ja lisätä turvallisten miesten roolia lasten elämässä. Taustalla on tutkimuksiin perustuva väittämä: on lapsen, miehen itsensä, lapsen äidin ja koko yhteiskunnan etu, jos lapsen elämässä on mies, joka ”on päättänyt olla tälle lapselle läheinen, lämmin ja luotettava aikuinen tapahtuipa mitä tahansa”, kuten isätutkija Jouko Huttunen blogitekstissään muotoilee. Mikäli joku onnistuu osoittamaan tuon väittämän vääräksi, harkitsen vakavasti palaamista sienestyksen ja marjastuksen pariin.

Rahoituksen myöntäjän logo.

Mikä työssä on hienointa, niin se, että saa funtsia ja sanoittaa vanhemmuutta. Ehkä joillekin teistä tulee yllätyksenä, etten suinkaan ole ensisijassa isätyyppiä. Vanhemmuus ei ole kutsumukseni – se on osa elämää.

Työnantajan logo.

Työn myötä olen oppinut ymmärtämään vanhemmuuden pointteja ja löytämään arjesta hienoja juttuja, jota tapaus eilisillalta ehkä valottaa: Leikimme poikien 6v ja 9v kanssa tekniikkalegoilla [juttuhan lähti siitä, että pojat pyysivät minua näyttämään, miten tehdään ohjattava auto] aika myöhään iltaan [legoleikki imaisee mukaansa ja ajantaju katoaa], koska meidän piti saada nosturi valmiiksi. Suunnilleen viimeisinä sanoina ennen nukahtamistaan nuorempi poika sanoi: ”Iskä, tää nosturi on tosi hieno.” 

Topi Linjama