”Miltä tuntuu, vuoden isä?”
Vuoden isät 2018 Kais Zaya, Topi Linjama ja Risto Tuominen. Kuva STM:n kuvapankista
”Miltä tuntuu saada tällainen tunnustus? Missä olit, kun kuulit palkinnosta?”
Vuoden isä -tunnustuspalkinto sattui kohdalle, kiitos etenkin a) vaimon ja lasten, b) entisen työnantajani Pelastakaa Lasten, missä olin isätyöntekijänä nelisen vuotta, c) Lapselliset miehet -blogiyhteistön viisaiden ja kaheleiden isämiesten ja d) kaikkien ihmisten, joiden kanssa olen tätä tematiikkaa työstänyt.
Miltä tuntuu, ihmiset (ja ihmisten alalaji, toimittajat) kysyvät.
Tuntuu ihan mukavalta, kiitos kysymästä.
Mutta vielä monin verroin mukavammalta tuntuu se, että turkulainen, irakilaissyntyinen Kais Zaya sai vuoden isä -tunnustuksen. Hänen matkansa Säätytalon juhlaan on ollut paljon pidempi ja luullakseni vaikeampi kuin minun. Zaya toimii muun muassa jalkapallovalmentajana ja hänen saama tunnustus lämmittää erityisen paljon sen vuoksi, että tiedän vähän laidasta, millaista on tulla pakolaisena Suomeen ja yrittää saada vuodet kulumaan turvapaikkapäätöstä odottaessa. Ja mitä jalkapallo voi tuossa tilanteessa merkitä. ”Tämä on viikon paras hetki, nämä lapset ovat enkeleitä”, sanoi turvapaikkaa hakenut irakilainen ystäväni, kun pelasimme futista lasten kanssa pimeänä lokakuisena iltana. Lämpimät onnittelut, Kais!
Onnittelut myös Risto Tuominen. Riston tekemisissä samastun erityisesti neuvolatyöhön. Neuvola on aitiopaikka oraalla olevaan isyyteen ja vanhemmuuteen. Neuvolalla on valtava vanhemmuuden tukipotentiaali, mutta se ei aina realisoidu maksimaalisesti. Spämmään tähän muutaman neuvolatekstin: hyvät lapsuusmuistot kannattaa tonkia esiin, tässä vähän matskua perhevalmennuksiin ja täällä vähemmän mairittelevia neuvolakokemuksia.
Hesarissa Risto Tuominen antaa viisi vinkkiä muille isille:
- Ole mukana jo raskausaikana. Se on hyödyksi kaikille.
- Valmistaudu elämänmuutoksiin. Miettikää etukäteen, kuinka järjestätte vauva-arjessa aikaa parisuhteelle.
- Luota itseesi. Usko siihen, että olet lapselle kaikkein paras isä.
- Heittäydy isyyteen. Etsi tapoja olla lapsen kanssa.
- Näe vaivaa suhteen luomiseen. ”En ole koskaan kuullut, että kukaan olisi katunut sitä, että annoin liikaa aikaa lapselle.”
Tässä meillä on kolme tuoretta Vuoden isää, joiden ympärillä on pari päivää pientä pöhinää. Mutta kuka muistaa viime vuoden Vuoden isät, aikaisemmista Vuoden isistä puhumattakaan? Palkittuja isiä on ehkä 30, ja heillä (tai siis meillä) on valtava määrä tietoa ja kokemusta suomalaisesta isäskenestä. Motivoituneita ja osaavia Vuoden isiä kannattaisi hyödyntää pitkäjänteisemmin isä- ja miestyön kehittämisessä. Vuoden isät voisivat tavata vuosittain jossakin, paneutua johonkin ajankohtaiseen aiheeseen, antaa julkilausuman tai laatia kehitysehdotuksia vaikkapa STM:lle.
Heitän tämän haasteen ilmaan, mutta kuka ottaa sen vastaan? Sosiaali- ja terveysministeriö, Väestöliitto, MLL, Vanhempainliitto, Miessakit vai kuka? Järjestelyyn ei menisi kovin montaa työviikkoa eikä matkoihin ja safkoihin kovin montaa tonnia.
***
Ja missäkö olin, kun kuulin palkinnosta? No, olin olin kääntämässä kahden aarin kasvimaapalstaani ja pohdiskelemassa, laittaisinko palstalle ensi kesänä jättikurpitsaa vai japanilaista kabocha-kurpitsaa, jonka hedelmät kasvavat korkeintaan parikiloisiksi. Ehkä laitan jälkimmäistä, vai mitä mieltä olette. Pitäis saada jostain hevosenpaskaa.
Topi Linjama
