Miksi alle 12-vuotiaat eivät saa mennä hissillä omin päin?
Ukko-Kolin kuuset
Eilen sunnuntaina kävimme kolmen ystäväperheen kanssa Kolilla, minä ja poika 7 v.
Ystävät ehtivät kansallispyhättöön ennen meitä. Kipusimme pojan kanssa Luontokeskus Ukon vierestä lähtevät portaat, piipahdimme pikaisesti Ukko-Kolin kvartsiittikallioilla. Vasemmalle jäi Paha-Kolin pakanuuden aikainen käräjäpaikka, oikealle Akka-Koli, jonka luonnonkirkko Hiljaisuuden temppeli tunnetaan vihkimispaikkana.
Poika bongasi polunvarren näköalapaikkoja, minä etsin harvinaisia sieniä. Tämä on sitä isä-lapsi-aikaa.
Kolin pari miljardia vuotta vanhaa kalliota
Mäkränahon niityn jälkeen kääntyy polku oikealle kohti Ikolanahoa, jonka vuokratuvan vierestä nuotiopaikalta yhytimme ystävämme. Päivä oli suunnilleen kesän viidenneksi lämpöisin (Juuka 24.9.2017 +17,7 astetta), evästeltiin, paistettiin makkaraa ja vaahtokarkkia, rupateltiin ja loikoiltiin nurmikolla. Lapset etsivät pahvimukien kanssa aholta heinäsirkkoja ja tunkivat niitä toistensa niskoihin. Löytyi myös pikkusisilisko ja sellainen harvinaisuus kuin vaskitsanpoikanen.
Sunnuntai-iltapäivän joutilaisuudessa oli kesäloman tunnelmaa. Olennaisin ero oli se, että aurinko alkoi puoli viiden jälkeen painua koivunlatvojen tasalle. Lähdettiin tallustelemaan 3,5 kilometrin polku toiseen suuntaan.
Pielinen, pilvetön taivas ja häivähdys kesää
Eksyin toisista etsiessäni harvinaisia sieniä. Kun tulin luontokeskukselle, pikkupoika-nelikko oli ajanut hissillä hotellin ja parkkipaikan väliä neljä kertaa edestakaisin. Ajoimme poikien kanssa hissillä alas parkkipaikkaa kohti, mutta juuri ennen kuin hissi oli alhaalla, siitä hävisi sähköt. Ovet eivät auenneet. Turistit lasiovien takana levittelivät käsiään, samoin me hissin sisällä.
Soitin hissin puhelimella huoltoon. Pitkään hälytettyään puhelu kääntyi johonkin, mistä automaatti vastasi, että numero johon soititte, ei ole käytössä. Yritin soittaa hotelliin, jonka numero hississä oli, mutta tästä numerosta sanottiin, että ”kaikki myyntineuvottelijamme ovat varattuja”. Koska en varsinaisesti ollut ostamassa mitään, katkaisin puhelun. Myös luontokeskuksen numero oli hissin seinässä, mutta sieltä tarjottiin vastaajaa.
Kilautin 112:en ja kysyin, että mitäs tehtäis. Sanoivat lähettävänsä yksikön paikalle.
Nuorin pojista itkeä tihersi. Tarjosin pojille juotavaa, yritimme hississä olevan rouvan kanssa kepeällä keskustelulla torjua klaustrofobiaa. Ilma hississä kävi paksuksi, avasin hissin kattoluukut, joihin nippa nappa yletyin. Keskimmäisestä luukusta olisi ehkä voinut ujuttaa itsensä hissin katolle, mutta sieltä olisi ollut vaikea päästä alas. Myös pojat saivat kurkistaa luukusta todetakseen asian. Arveltiin, että tästä luukusta palomiehet nostavat meidät ulos. Ystäväperheen äiti tuli alatasanteelle ja sanoi lasin takaa, että huoltomies on tulossa.
Sen paremmin palokunta kuin huoltomieskään eivät ehtineet paikalle, kun hissiin ehkä vartin odottelun jälkeen ilmestyi sähköt. Ovi saatiin auki ja pääsimme ulos. Seikkailun päätti Kolin portin huoltoasemalta ostetut jäätelöt.
Kotimatkalla kysyin pojalta, tietääkö hän, miksi alle 12-vuotiaat eivät saa mennä hissillä ilman aikuisia. Sanoi tietävänsä. (En kuitenkaan ole ihan varma. Minusta oikea vastaus on, että ”koska he eivät yllä avaamaan kattoluukkua”.) Sitten uni voitti suklaanaamaisen pojan.
Ystäväperheessä oli juteltu illalla retkestä, että mitkä oli päivän parhaita paloja. ”Hissiin jumiin jääminen”, sanoi se poika, jota itketti hississä.
Tänään soitin hotellin asiakaspalveluun ja kerroin hissiepisodista. Pian hotellin johtaja soitti takaisin ja lupasi henkilökohtaisesti mitä pikimmin varmistaa, että hissin ohjeissa olevat numerot toimivat. Hän lupasi selvittää myös sitä mahdollisuutta, että hissin puhelimeen voisi soittaa hotellilta. Ja henkilökunta ohjeistetaan siten, että hissistä tuleva puhelu ohittaa muut tehtävät.
Ystäväperheessä oli juteltu illalla retkestä, että mitkä oli päivän parhaita paloja. ”Hissiin jumiin jääminen”, sanoi se poika, jota itketti hississä.
Topi Linjama
