Miehet puhuvat vanhemmuudesta
Kirja on tullut painosta. Juhlan paikka.
Nelikymppisen nautintoihin kuuluu ikään vetoaminen: tässä iässä ei tarvitse niin kovin isosti näytellä, tässä iässä alkaa tietää osaamisensa rajat, tässä iässä voi alkaa unohtelemaan ihmisten nimiä, tässä iässä ei enää näe lähelle, tässä iässä ei enää juoda kahvia iltakuuden jälkeen ja nukkumaan mennään viimeistään kello 24. Lääkedosettia, moottoripyöräkuumetta, reumaa ja lapsenlapsia odotellessa.
Tässä iässä muistellaan menneitä. Muistatteko, kun syntyi johtavan isäpuheen foorumi, Lapselliset miehet?
Isäblogi syntyy yleensä silloin, kun miehen tajuntaan iskeytyy tieto: Hitto, minusta on tulossa isä! Blogi onkin aivan mainio tapa jäsentää ja käsitellä tätä elämänmuutosta. Isäblogit ovat aktiivisia kenties puolitoista vuotta ja hiipuvat sitten.
Lapselliset miehet on toisenlainen isäblogi. Se on toiminut kesästä 2015 eikä terminaalivaihetta vielä näy. Syitä tähän on ainakin kaksi. Ensinnäkin kirjoittajia on monta, jolloin yhden kirjoittajan ei tarvitse pusertaa tekstiä joka viikko. Vieraskynäilijät rikastavat kokonaisuutta merkittävästi. Toiseksi blogi on luonteeltaan kokemuspuhetta, joka ei ole suunnattu ketään vastaan.
Blogia on luettu pian 400 000 kertaa. Kokemuspuheelle, jonka motiiveina eivät ole isien ongelmat tai sukupuolten vastakkainasettelu, on ilmiselvästi kysyntää.
Yhtenä blogin rajoitteena on kuitenkin kirjoittajien samankaltaisuus. Kaikkia vakiokirjoittajia yhdistää vanhemmuuden sanoittamisen (tai kuvittamisen) lisäksi vanhemmuuteen sitoutuminen ja – rohkenisinko sanoa – sosiaalinen hyväosaisuus. Yleistäen sanottuna keskiluokkaisia heteromiehiä vakituisessa pari- ja työsuhteessa. On omakotitaloa, farmariautoa, kissaa ja puutarhaa. Sellaisia miehiä, jotka rentoutuvat mieluummin nauttimalla yhden erikoisoluen kuin lavallisen lapinkultaa. Voitaisiin puhua hipstereistä tai ihan peräti latte-isistä, jollaista lapsellinen mies Antti Kanto kuvailee Isän kirjassa:
Tämä isätyyppi hyötykäyttää kaikki Kelalta liikenevät isävapaat ja jää vieläpä hoitovapaalle vuodeksi. … Latteisä on ahkera bloggaaja. Ympäristökysymykset, urbaani elämänrytmi ja kestovaipat ovat latteisälle tärkeitä.
Latteisällä on vasemmassa kädessään varttilitran rosteritermosmuki, joka höyryää tummaa pienpaahtimokahvia.
Myös lattehipsterikuplan ulkopuolella on (paljon, monenlaista ja hyvää) isyyttä, jota tulisi tehdä näkyväksi. Halusimme tehdä kirjan, joka avaisi isyyden kokemuspiiriä laajemmin. Isänpäivän alla ilmestyvä Isän kirja – kasvu vanhemmuuteen on suunnattu miehelle, joka on saanut tai saamassa lapsen. Kirja on erinomainen lahja isyysvapaalle lähtevälle työntekijälle. Se antaa miehelle hyvän signaalin. Ja työnantaja profiloituu perhemyönteiseksi.
Kirjaan on haastateltu erilaisia isiä, on muun muassa kaksosten isä, sijaisisä, eroisä, vankilassa istuva isä. Lisäksi kirjassa on blogistien kirjoituksia, kevyitä faktalaatikoita sekä lasten kommentteja omista isistään.
Isätutkija Jouko Huttunen arvioi kirjaa seuraavasti:
”Kirjanne ei sorru vanhoihin kaavoihin, joita mielestäni tässä genressä (siis ”kirja isälle”) on ollut kahta päätyyliä: á la Valitut Palat ja stand up-tarinointi. Ensimmäinen on valistava, sormi pystyssä ja ylhäältä päin isän tasolle alentuva, mutta kaikkiaan idioottimaisen yksinkertaistava. Jälkimmäisessä pääasia on se, että lukija (joka ei välttämättä olekaan sitten isä) saa nauraa (isälle). Tämä kirja ei ole kumpaakaan, vaan paljon parempi, koska se ei aliarvioi isämiehiä lukijoina vaan pistää ajattelemaan.”
Pyrimme välttämään holhoamista ja miehen paimentamista. Halusimme myös osoittaa, ettei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa olla hyvä isä.
Jaa millainen sitten on hyvä isä? Annetaanpa lasten kertoa meille isille:
Hyvä isä on hassu, kiltti ja pirteä. Tyttö 11 v
Hyvä isä on sellanen, joka ei ole vararikossa. Tyttö 9 v
Hyvä isä on kiva, antelias ja lellivä – siis erittäin lellivä! Tyttö 8 v
Topi Linjama
