Hyppää sisältöön

Miehen malli

Julkaistu

Ensimmäinen kohtaus

Tapahtumapaikka: kauppakeskus

Nico: Kato! Make!

Markus: Moikka Nico! Siitä on aikaa, kun olemme viimeksi nähneet.

Nico: No mutta. Mitäpä sitä kuuluu?

Markus: Mitäpä tässä, hoitovapaalla. Olen lasten kanssa kotosalla.

Nico: Oho! Ihanko oikeasti? Ei…mutta…hienoa! Varmasti tosi rentoa? Ei tarvi stressata töistä. Saa nukkua pitkään.

Lapsuudenkaverit Markus ja Nico tapaavat yllättäen kauppakeskuksessa.

Markus: Fiilikset vaihtelee. Olen tällä hetkellä melko väsynyt. Nuorimmainen valvottaa ja välillä sitä niin kaipaa aikuiskontaktia. Lähdin kauppakeskukseen pööpöilemään. Josko sitä törmäisi johonkin tuttuun. Mitä sulle kuuluu? Montako lasta sulla on?

Nico: Tosi hyvin menee, mutta menkööt. Heh. Kolmehan lasta meillä on. Ööö…montako kuukautta meinasit olla koti-iskänä?

Markus: Olen ollut vuoden. Puoli vuotta olisi tarkoitus vielä olla.

Nico: Ookkei…niin pitkään! Varmasti hieno kokemus. Meillä ei onnistuis. (silmät suurina)

Markus: Okei?

Nico: Taloudellisesti ois vaikeaa. Kun mä sain sen aluemyyntipäällikön paikankin. Ja Jaanahan tykkää olla kotona.

Markus: Onhan meilläkin tiukkaa, mutta yritetään elää sillai, että pärjäillään.

Nico: Olen aina sanonut, että on hienoa, jos isätkin jäävät kotiin hoitamaan lapsia. Pystyy niin arvostaan! (tarjoaa nyrkkiä, mutta Markuksen nyrkkifemmayritys mene hieman ohi Nicon jyhkeästä nyrkistä)

Markus: Öh…niinhän se on…

Nico: Lapset saavat miehen mallin.

Markus: No, minusta nyt oikein ole perinteiseksi miehen malliksi. (hymyilee ujosti ja lämmin takki alkaa olla liikaa sisätiloissa)

Nico: Mitäs vaimolle? Rassaako vielä autoja?

Markus: Niitähän se. Vuokrasivat porukalla hallinkin.

Nico: Vai niin. Mistäpäin?

Markus: Aivan tuosta, meidän läheltä.

Nico: Asiallista! Niin…ne olis vaalitkin…

Markus: Joo. Kävin jo hoitamassa kansalaisvelvoitteen.

Nico: No niin! Niin sitä pittää. Oikia homma. Minkä tyyppistä numeroa pyöräyttelit kuponkiin? (vinkkaa silmää)

Markus: Niin…äänestin naishenkilöä, joka tulee toimeen kaikkien kanssa. Hän pitää esillä perheiden asioita. Hän kannattaa perhevapaiden uudistusta. Uudistusta, joka kannustaa isiä jäämään perhevapaille. Ei perhevapaista tietystikään päätetä kunnassa, mutta kertoohan se ehdokkaan ajatusmaailmasta jotakin. Ja arvoista. (avaa punaisen untuvatakkinsa vetoketjun)

Nico: Jep, jep. Kuulosta asialliselta.

Markus: Oletko sinä äänestänyt?

Nico: En vielä. Totta munassa aattelin käydä antamassa ääneni. Olen ollut luottokannattaja monen vuoden ajan Keijolle. Keke asuu siinä meidän hoodeilla. Kyllähän sä tunnet?

Markus: Joo. (nyökkää tarkoituksellisen kiinnostuneesti)

Nico: Me ollaan samassa golfporukassa. Tunnen oikein hyvin Keken. Keken tärkein asia valtuustossa olisi uuden venesataman rakennuttaminen tohon etelärantaan. Päässään kato golfäijien kanssa uistelemaan.

Markus: Ei mutta…hienoa. Mun täytyy nyt lähteä varmaankin kohti lastenhoitohuonetta. Missähän se on? (pyyhkii hikeä otsalta)

Nico: Ok. (selaa puhelintaan)

Markus: Sen verran tuo yksivuotias kitisee, että taitaa olla kakka vaipassa.

Nico: Jahas. Piltti on sysänny synkiät! Siinä on iskälle hommaa! Heh. (vinkkaa silmää ja virnistää)

Markus: Joo. Nähdäänpä taas.

Nico: Jep! Meikä lähtee salille pumppaamaan rautaa. Paladeissön!

Markus: Moikka!

Antti Kanto

lskl.fi/aanilapselle
@AaniLapselle
#äänilapselle