Menköön väsynyt puoliso pihalle raivoamaan
Lämpö ja kosteus hellivät ruumista. Pehmeää pohjavettä lennähtää ja vanhat vaihtamista odottavat kiuaskivet napsahtelevat halki. Vesihöyry leviää löylyhuoneeseen ja kiukaan oranssinpunaiset vastukset huutavat sitä kuuluisaa hoosiannaa. Pankin logolla varustetun lämpömittarin viisari värähtelee ilkikurisesti kuusipaneeliseinällä. Tuparilahja se vain aina jaksaa muistuttaa isosta asuntolainasta. ”Pshhh”, kiuas rokkaa. ”Aaah”, huokaa saunojat!
Olen onnekas. Minulla on ystäviä, joiden kanssa voin saunoa. Vaikka meidän omakotitalon löylyhuone ei ole kerrostalokolmion vastaavaa raposempi, sinne silti pakkaudumme saunaparlamentin kanssa säännöllisin väliajoin. Arjen ja syksyn viilentämät kelmeät ruhot toisiaan vasten hipoen komutaan ylälauteelle nauttimaan lämmöstä. Pienessä hikikopissa pidettyjä terapeuttissävytteisiä istuntoja kutsumme palavereiksi. Saunapalavereiksi.
Löylyjen jälkeen kokoonnumme keittiön pöydän ympärille rouskuttamaan nakkeja, perunasalaattia ja sinappia. Olo on voipunut ja jälkihiki nousee pintaan. Vaimoni, joka näinä iltoina huoltaa lapset nukkumaan, on usein utelias kuulemaan, mitä saunassa on puhuttu. Enkä yhtään ihmettele. Jostakin hän on saanut vainun, että saunassa puhutaan kaikista maailman asioista ne diipeimmät.
Näinhän se menee. Jokainen vuorollaan saa kertoa, kuinka parisuhteissa on sujunut, mistä on riidelty ja onko ollut kenties hempeääkin. Ai – jaij! Väliin heitetään löylyä ja hörpätään Muumilimukkaa. ”Pshh”, kuiskaa talopaketin mukana tullut markkinoiden halvin.
Vaimolle en kerro enkä referoi. Minua velvoittaa saunapalaverin sanaton vaitiolosopimus. Huuleni ovat sinetöidyt. What happens in sauna, stays in sauna – jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.
Tällä kertaa olen päättänyt tehdä poikkeuksen ihan vaan siitä syystä, että paine on ollut viime aikoina voimakasta. Koska kiinnostus lauteilla poristuihin juttuihin on ollut valtaisaa, on ehkä paikallaan kertoa yksi tapausesimerkki viime kerralta. Ja koska tunnetusti saunaparlamentti saa aikaan erittäin hyviä parisuhdeneuvojakin, on suoranaista tyhmyyttä ja jopa irvokasta olla jakamatta niitä kaikkien käyttöön.
***
Eräs tiistai-ilta , kello 22.33, ylälaude ja mittarissa 80 celsiusastetta. Antti, ruuhkavuosissa rämpivä isämies, esittää saunaparlamentille usein toistuvan mielenkiintoisen tapahtumasarjan arkielämästään:
”Puolisoni tuli töistä kotiin. Hän näytti heti eteiseen päästyään äreältä ja väsyneeltä. Mainitsin, että nyt olisi hyvä lähteä siltä seisomalta lenkille nollaamaan tilanne ja jatkoin samaan hengenvetoon, kuinka lyhyelläkin ulkoilulla on merkittäviä piristäviä vaikutuksia vointiin ja jaksamiseen. Sitten vielä ikään kuin sanojeni vakuudeksi selitin, miten minä ainakin olen juoksulenkin jälkeen kuin toinen ihminen.”
Tähän asti kaikki oli vielä hyvin, mutta sitten alkoi tapahtua. Annetaan Antin jatkaa.
”Puolisoni suuttui ja sain valtaisan solvausryöpyn silmilleni. Katsoin puolisoani niin sanotusti monttu auki. Miksi -kysymykset vyöryivät tajuntaani. Mikä meni vikaan ja mitä tein väärin”
Näin Antti muistelee tapahtumien kulkua luoden samalla ystäviinsä avunpyynnön varovaisia silmäyksiä.
Saunaparlamentti miettii hetken, hörppää virvokkeita ja vastaa:
”Voi sinua Antti. Vaimosi reaktio oli ymmärrettävä, sillä annoit ohjeita kysymättä, mitä hän oikeasti tarvitsi. Koska neuvoit! Koska ohitit hänet ja tarjosit vain sinulle sopivan ratkaisun oletettuun ongelmaan. Koska väsyneenä ihminen ei siedä ohjeita ylhäältä annettuna. Koska et tarjonnut mahdollisuuksia ja ollut valmis kuuntelemaan, vaan halusit äreän ihmisen pikaisesti pois silmistäsi. Koska hän oli ehkä nälkäinen. Koska hän halusi todennäköisesti itse päättää, mitä tekee.”
Saunaparlamentin parannusehdotukset toimintaan:
”Eihän juoksulenkin ehdottaminen mikään maailman suurin virhe ole, mutta tutkitaanpas, kuinka Antti voisi toimia vielä paremmin dialogisuuden haastavissa rajapinnoissa.”
Tässä löylynlämmin niin sanottu Ehdoitta kuuntelemisen ja syvän läsnäolon -malli tiukkoihin tilanteisiin.
1) Havaitse, että kohde tulee väsyneenä ja äreänä töistä (tai tulee, mistä tulee).
2) Ole läsnä ehdoitta.
3) Halaa eteisessä kohdetta sopivalla intensiteetillä ja tarjoa kaksi desilitraa itsepuristettua tomaattimehua.
4) Pyydä lempeällä äänellä, että kohde pesisi kasvot haalealla laventelivedellä.
5) Tarjoa puhdas froteepyyhe.
6) Kysy, tahtoisiko kohde kenties pienen välipalan ja näytä etukäteen tekemäsi voileipä (tuore ruisleipä, yrttilevite, kermajuustosiivu, tuore tomaatti, rapea friseesalaatinlehti, basillika ja ripaus pippuria myllystä).
7) Hiero kohteen hartioita ja kysy, haluaisiko hän kertoa päivän kuulumiset. Anna mahdollisuuksia.
8) Kuuntele, tarjoa tilaa ja ole läsnä. Hengitä rauhallisesti ja juurruta itsesi vahvasti kallioperään.
9) Kysy, mikä kohteelle olisi parasta seuraavaksi ja ehdota varovasti yhteistä ulkoilua.
10) Lue muutama tarkoin valittu rivi hellsteniä tai muutama jae psalmeja.
Antti ei ennen saunailtaa osannut toimia tahdikkaasti, koska hänellä ei ollut vielä kymmenen kohdan ansiokasta mallia käytössään. Oi voi! Ilta meni kyräillessä ja mykkäkouluakin pidettiin. Onneksi jatkossa Antilla on takataskussa tämä Ehdoitta kuuntelemisen ja syvän läsnäolon -malli. Kiitos jälleen saunaillan!
***
Ilta on vierähtänyt pitkälle ja kohta ollaan jo seuraavan vuorokauden puolella. Calle haukottelee, Tino ja Nico räpläävät puhelimiaan uupuneina. On tullut aika hyvästellä ja lähteä nukkumaan. Vaikka ajatus aamun arkirutiineista ja aikaisesta herätyksestä hiipii ahdistuksena, en jättäisi näitä iltoja mistään hinnasta väliin.
Yksi asia on kuitenkin varma kuin utelias anoppi. Saunailloilla on pelastettu lukuisia parisuhteita. Siitä ei ole epäselvyyttä. On erottu tai pysytty yhdessä.
(Callen, Tinon ja Nicon nimet on muutettu)
Antti Kanto
anjokanto@gmail.com
