Hyppää sisältöön

Maailman tila – ennustuksia tulevaisuudesta

Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen, mutta tulevaisuuden pohtiminen voi auttaa tarkentamaan suuntaa.
Julkaistu
Teksti Topi Linjama
Kuvat Topi Linjama
Maailman tila – ennustuksia tulevaisuudesta

Sinilevää.

Tässä postauksessa aion ennustaa tulevaisuutta, mutta aloitetaan päivänpolitiikasta.

Pääministeri Sanna Marin synnyttää kohun suunnilleen aina, kun hän pukeutuu (ja siitä vasta kohu syntyisi, jos hän ei pukeutuisi). Kalevalakorukohu, nahkatakkikohu, mekkokohu ja mitä näitä on. Nyt uusimpana farkkushortsikohu.

Fanitan jossain määrin meidän pääministeriämme ja jaoin kuvan hänestä Instagramissa.

Juteltiin kuvasta Lapsellisten miesten keskusteluryhmässä. ”’Ilmastohallitus’ osoittautui hallitukseksi”, tuumi Janne ja sanoi näkevänsä poliitikot – myös Sanna Marinin – kariutuvan maailman mannekiineina.

Pasi mietti, kumpi olisi pelottavampaa, se, että meillä olisi järjestelmä, joka pystyisi niin jyrkkään muutokseen joka nyt tarvitaan, vai nykymalli, joka ei siihen pysty. Ensin mainittu kun kykenisi ”ketteryyteen” vähän muissakin asioissa kuin ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä.

Kuvasta syntyneessä keskustelussa pintataso limittyi hauskalla tavalla syvätasoon, nyt-hetki tulevaisuuteen. Rock-festareilla lomaileva pääministeri nousee nykymaailman symboliksi, ja häntä kehystää karille ajava maailma.

Mihin, milloin ja millä tavoin maailma kariutuu? Sitä käyn seuraavaksi ennustamaan.

1. Ruoka

Ukrainan sota horjuttaa globaalia ruokahuoltoa. Hinnat nousevat, levottomuuksia tullaan näkemään lähiaikoina luultavimmin Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä, ehkä myös Euroopassa. Seuraava pakolaiskriisi voi olla pian edessä.

En usko, että sota Ukrainassa loppuu kovin pian. Eikä ruokakriisi tule ratkeamaan, vaikka sota loppuisi tänään. Hupeneva makea vesi, kuivuus, kuumuus ja muut ongelmat tulevat syventämään globaalia ruokaongelmaa sodista riippumatta.

Jos ihmisellä ei ole ruokaa, hänellä on enää vähän menetettävää. Sanotaan, että vallankumous on vain kolmen syömättä jääneen lämpimän aterian päässä. Siksi ennustan, että ruoasta tulee iso muutoksen vipuvarsi, mutta en usko, että nälkäinen kansa kykenee vaatimaan päättäjiltä niin abstrakteja ja vaikeaselkoisia asioita kuin ilmastonmuutoksen tai luontokadon hillitseminen.

Nälkäinen voi haluta muuttaa maailmaa, mutta ensi sijassa hän haluaa ruokaa.

2. Ilmastonmuutos

Kesä-heinäkuun vaihteen helteissä mietin, milloin kesät muuttuivat selviytymistaisteluiksi. Muistan ajan tarkalleen: heinäkuussa 2010. Se oli ensimmäinen tulevaisuuden superhellekesä.

Herneet kuivuivat pystyyn silmieni alla, lämpöennätyksiä rikottiin, yöt olivat trooppisen kuumia ja hellejakson päätteeksi Suomen yli pyyhki ukkosmyrskyjen sarja. Radan varret Pieksämäen tienoilla näyttivät sotatantereilta. Omalta pieneltä mökkitontiltamme kaatui kuusitoista isoa puuta.

Ilmastonmuutos ja siihen sopeutuminen ovat jo käynnissä – toistuvat lämpöennätykset ja rakennuksia viilentävät ilmalämpöpumput ovat esimerkkejä näistä.

Olen melko varma, että ilmasto tulee muuttumaan nopeammin kuin useimmat meistä ajattelevat. Joet kuivuvat, helteessä kärvistelevät kaupungit muuttuvat asuinkelvottomiksi, on myrskyjä ja tulvia. Yhä suurempi osa ihmisten voimasta ja toimellisuudesta kuluu päivittäiseen selviytymiseen ja vahinkojen korjaamiseen. Voi olla, että ilmastonmuutoksen aiheuttamia isoja ekosysteemien ja yhteiskuntien luhistumisia tullaan näkemään jo tällä vuosikymmenellä.

3. Mielenterveys

Ympäristökriisi on mielellinen tila. Tietoisuus globaaleista ympäristöongelmista voi perustellusti aiheuttaa näköalattomuutta. Vaaditaan paljon työstämistä, jotta voi hyväksyä elävänsä maailmassa, joka kulkee kohti epävakautta, sukupuuttoja ja ekologista köyhyyttä. Paluuta menneeseen ei ole. Kultasirkku ei palaa.

Epätoivo ja näköalattomuus tulevat horjuttamaan lasten ja nuorten mielenterveyttä. Edessä on isoja mielellisiä ongelmia. Ne tulee tunnistaa ja niitä tulee kyetä käsittelemään. Pidän Panu Pihkalan kaltaisten tutkijoiden työtä hyvin tärkeänä. Tosiasioihin on suhtauduttava rehellisesti, muutoksen vaikutukset on tiedostettava ja on selvitettävä, miten voi olla epävarman tulevaisuuden kanssa.

Valheellinen eskovaltaojamainen toivo-puhe tyyliin ”maailma-on-parempi-kuin-koskaan” kannattaa hylätä. Meidän teini oli syvästi tuohtunut tuontyylisestä rehtorin kevätjuhlapuheesta. Hän arveli, että joko rehtori on ihan ulalla tai yrittää kusettaa nuoria. Kumpikaan vaihtoehto ei ole rehtorin kannalta erityisen mairitteleva.

Nuoret eivät ole typeriä. He eivät halua kuulla kuuskymppisten ukkojen defensiivisiä valheita ja toiveita. Nuoret haluavat tietää, missä mennään ja miten suunta saadaan muuttumaan, koska hehän täällä tulevaisuudessa ovat, emme me.

4. Talouskasvu

Talouskasvua pidetään välttämättömänä. Sen uskotellaan automaattisesti aiheuttavan sellaisia tärkeitä asioita kuten työllisyyttä ja parempaa toimeentuloa. Talouskasvuajattelussa on monta ongelmaa.

Yksi ongelma on siinä, että jokainen euro palautuu luonnonvaroihin. Jokaisella eurolla on ekologinen selkäreppu ainakin niin kauan, kun niillä voi ostaa leipää ja bensaa. Talouskasvu tarkoittaa kulutuksen kasvua. Kate Raworth kertoo kirjassaan Donitsitaloustiede, että maat, joissa ihmisoikeudet ovat kehittyneet pitkälle, on otettu ekologista velkaa ja maat, joissa eletään ekologisesti kestävästi, on puutteita ihmisoikeuksissa.

Toinen ongelma on, että talouskasvu ei mitenkään välttämättä tuo ihmiskunnan suurelle enemmistölle mitään hyviä asioita. Yhä pienempi osuus ihmisistä omistaa yhä suuremman osan aineellisesta vauraudesta.

Kolmas ongelma on siinä, että luulemme, että talouskasvu on välttämätöntä ja ainoa mahdollisuus. Ei ole.

Meno ei muutu ennen kuin talous kääntyy laskuun tai se irtikytketään luonnonvaroista. Jälkimmäiseen en usko, mutta talouden laskusuhdanne varmasti on tulossa. Ounastelen, että talouden käänne tulee olemaan jyrkkä ja paljolti hallitsematon, ja että se tapahtuu lähimmän kymmenen vuoden aikana.

5. Energia

Fossiiliset polttoaineet ovat olleet ihmiskunnalle liian iso lahja. Me emme kyenneet hallitsemaan niitä. Mopo lähti käsistä, ja nyt se vie meitä päin helvettiä.

Niin sanottu vihreä siirtymä ja ”päästöttömään” energiaan siirtyminen on fossiilitalouden jatke: se palvelee fossiilikapitalismin ideaa, jossa keskeistä on talouden ja kulutuksen jatkuva kasvu. Vihreä siirtymä tulee ajamaan karille yhdessä talousjärjestelmämme kanssa. Ainoa kestävä tie on (energian)kulutuksen vähentäminen.

6. Kontrolli

En usko, että Sanna Marin ja muut demokraattisesti valitut päättäjät saisivat isot ympäristöongelmat ratkaistua. Äänestäjät haluavat ratkaisuja akuutteihin ongelmiin, ja ilmastonmuutos ja luontokato eivät kuulu niihin. Mutta yhtä vähän tai vähemmän näitä ongelmia ratkovat diktaattorit, koska heillä on riittävästi työtä oman aseman ylläpitämisessä. En myöskään usko, että markkinavoimat ratkaisevat ongelmia. Lyhyesti sanoen: en usko, että ongelmia saadaan ratkaistua. En usko, että ilmastonmuutos saadaan rajattua 1,5 asteeseen tai luontokato ripeästi pysäytettyä.

Mutta ihmisten aineelliset olosuhteet tulevat huononemaan. Siitä seuraa levottomuutta. Ihmisiä on hallittava, heidät on pidettävä hyppysissä. Veikkaan, että vapaudet Euroopassa tulevat vähenemään ja valtiollinen tai muu yhteiskunnallinen kontrolli tiukentumaan. Sotilasala ja poliisi saavat lisää resursseja.

7. Ihmisoikeudet

Olen kasvanut maailmaan, jossa uskottiin ihmisoikeuksiin. Ihmisten kaikinpuoleinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus näyttivät ideaalilta, jota kohti maailma on menossa.

Yhä pidän tuota omana ideaalina, mutta en voi ajatella, että maailma olisi menossa kohti tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Sellainen tuntuma on, että maailma on järjestäytymässä uusilla tavoilla – mutta millä tavoilla, sitä en osaa sanoa. Ihmisoikeudet – laskeva trendi ikävä kyllä.

Tulevaisuuden maailma on epävakaampi

Olen tässä maalaillut tulevaisuutta väreillä, joita joku voisi pitää tummanpuoleisina. Mutta enkö ole varovaisen toiveikas: enhän esimerkiksi arvele, että Ukrainan sota laajenisi Euroopan laajuiseksi tai vieläkin laajemmaksi.

On kyllä totta, että pidän tulevaisuutta absoluuttisesti nykyisyyttä huonompana, koska huomenna täällä on vähemmän eliölajeja kuin tänään. Maailma, jossa on kaksi miljoonaa eliölajia on kiistatta parempi kuin maailma, jossa eliölajeja on miljoona. Ajattelen, että olemme matkalla kohti maailmaa, joka on nykyistä epävakaampi, arvaamattomampi ja vihamielisempi.

Ajattelen, että viimeiset sata vuotta ovat olleet poikkeusjakso ihmiskunnan historiassa. Hyvin lyhyessä ajassa on pantu sileäksi järkyttävä määrä korvaamattomia juttuja. Maailma ihmisen jälkeen ei ole entisensä. Olemme jättäneet ainoaan tuntemaamme elinkelpoiseen planeettaan peruuttamattoman jäljen. Elonkehä on muutoksessa, se siirtyy olennaisesti uuteen asentoon. Kuudes sukupuuttoaalto on aiempia nopeampi ja kukaties totaalisempi, mutta ehkä joidenkin miljoonien vuosien kuluttua planeetta taas kukoistaa.

Ympäristöongelmat ovat monessa mielessä viheliäisiä, koska niiden ratkaiseminen vaikuttaa syvästi meidän tapaamme olla. Olemme rakentaneet yhteiskunnan kestämättömälle pohjalle. Nyt pohja pitäisi muuttaa, mutta samalla uhkaa muuttua myös se, mikä on pohjan päällä. Se aiheuttaa hämmennystä ja pelottaa.

Viheliäisyyttä lisää se, että ympäristö vaikuttaa meihin. Olemme samaan aikaan muutoksen tekijöitä, kokijoita ja kohteita. Otetaan esimerkiksi heinäkuun alun helle: kyse on ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen seurauksesta, jonka tunsin kehossani ensin hikenä, ärtymyksenä ja tuskaisuutena, sitten päänsärkynä ja pahoinvointina.

”Iskä, pitäiskö sun pistää kylmä pyyhe otsalle ja mennä nukkumaan”, tyttäreni kysyi. Pistin, menin ja heräsin parin tunnin kuluttua terveenä.

Mitä tehdä?

Huoli tulevaisuudesta muovautuu usein kysymykseksi, mitä minä tai me voimme tehdä. En osaa sanoa mitään yleispätevää, mutta voin kertoa, mitä itse olen yrittänyt tehdä. Yksinkertaisuussyistä puhun itselleni imperatiivissa yksikön toisessa persoonassa.

  • Tee sitä, mikä oikealta tuntuu äläkä liikaa mieti, miten se muuttaa maailmaa, mitä ikinä ”maailma” sitten tarkoittaakaan
  • Luovu tarpeettomista ja keinotekoisista unelmista kuten lentäen tehdyistä lomamatkoista tai uudesta autosta
  • Luovu rahan, maineen, kunnian, uran ja muun sellaisen tavoittelemisesta
  • Etsi niiden sijaan onnellisuutta ja asioita, jotka tuottavat sinulle iloa, sellaisia kuin uuden oppiminen, ystävien kanssa jutskaaminen, pianonsoitto, sienestäminen, lintujen katseleminen, ihmisten auttaminen, kirjoittaminen
  • Vaikuta mahdollisuuksien mukaan päättäjiin: voit esimerkiksi allekirjoittaa erilaisia adresseja, kirjoittaa someen tai lehtien mielipidepalstalle, verkostoitua, antaa palautetta hyvästä ja huonosta toiminnasta, tukea fiksuja toimijoita taloudellisesti, asettua itse ehdolle vaaleissa ja niin edelleen
  • Hanki taitoja, joista on hyötyä myös yhteiskunnallisesti epävakaissa oloissa
  • Pyri irtautumaan mahdollisimman monista fossiilikapitalismiin liittyvistä riippuvuussuhteista
  • Elä tätä päivää, älä ensi vuoden torstaita

Jälkikirjoitus.

Naputtelen tätä tekstiä suvun mökillä. Täällä olen kirjoittanut aiemmin postaukset kattoremontista ja mökkikuplasta. En muista, että aiempina vuosina järvessä olisi ollut sinilevää heinäkuun alussa. Nyt on. Yhdistän levän esiintymisen helteeseen, mutta oma osuutensa on metsätalouden menetelmillä: laikutetulta avohakkuulta valuu sateiden mukana ravinteita vesistöihin, mikä edistää sinilevän kasvua.

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.