Luultavasti kuolen yksin jos olen rehellinen Tinder-profiilissa

Uusia ihmisiäkin pitäisi tavata eron jälkeen ja kun on jo perhe siitä erosta huolimatta, niin tässä on erinäisiä komplikaatioita. Aikataulujen sorvaaminen mahdollista deittailua varten on työlästä ja se, että viime kerrasta jonkinlaisilla treffeillä uuden ihmisen kanssa on yli kymmenen vuotta ei auta. Asiaan vaikuttaa myös vahva epäluulo ylipäänsä uudelle kierrokselle lähtemistä kohtaan.

Tinder on toki helppo ja vaivaton paikka hakea kontakteja tätä nykyä, mutta ongelmaksi muodostuu se, että pitäisi kuulemma rehellinen olla. Mitä hemmettiä minä muka sinne profiilin 500 merkin tilaan kirjoitan? Katsotaanpa:

”Töissään kiireinen, talouden stressitesteissä huonosti pärjäävä keski-ikäistyvä ja hiukan kipuillen itsensä mieheksi määrittelevä, kohtalaisen epäromanttinen tyyppi etsii seuraa, joka ei vaadi liikaa sitoutumista tai aikaa, mutta mikään FWB ei oikein kiinnosta.

Jos päädyt yökylään, en voi taata, ettei talossa asuva erittäin ennakkoluuloinen, ajoittain väkivaltainen, aatesuunnaltaan kansallissosialistinen kissa murhaa sinua nukkuessasi.”

Rehellisyys on hyve, mutta rehellinen taitaa kuolla yksin? Toisaalta voisi mennä harrastusten kautta. Sehän on kiva tapa tuoda persoonaansa esiin:

”Urheilemisen aikuisena löytänyt ja peruskunnon rakentamista suunnitteleva silmälasien aktiivikäyttäjä, joka harrastaa hikiliikuntaa joskus useitakin kertoja kuussa.

Eläinten ampuminen lähellä sydäntä. Joskus syötän kaloille teräviä koukkuja. Aikaa näille löytyy vähän, mutta osaan puhua siitä, kuinka tärkeää luonnossa liikkuminen on.

Harrastuksena kirjat, elokuvat, musiikki ja teatteri ihmissuhteiden kustannuksella.

Joku on väärässä internetissä, en välttämättä ehdi nyt puhumaan.”

Palvelimet kaatuvat kaikkien tindermätsien kolistessa. Joillakin on tapana myös kuvailla fysiikkaansa ja anatomiaansa sekä netistä löytyvien psykologisten testien tuloksia. Jonkun vuosituhannen alkupuolella tekemäni nettitestin perusteella en ole psykopaatti, mutta se ei välttämättä ollut luotettava testi. Näitä nykypäivänä usein profiileissa esiintyviä Myers-Briggs -tyypittelyjä en ole opetellut ymmärtämään. Olen keskipituinen ja paino aika-ajoin nousee, mutta välillä laskee. Näistä siis en oikein saa profiilitekstiä kasaan.

Nettideittailussa on monia puolia – etenkin huonoja

Suhtaudun hyvin kriittisesti, mutta oikeastihan Tinder on ihan näppärä kapistus, joka helpottaa ihmisten kohtaamista. Sovellus säästää meidät siltä hankalalta ensikontaktin hakemiselta kasvotusten ja sen avulla jää myös hiukan aikaa viestejä vaihtelemalla tunnustella, onko toisessa päässä joku sosiopaatti. Ja eihän ainakaan minun elämäntilanteessani ole kiinnostusta eikä aikaa koluta jotain yökerhoja naisia etsimässä.

On monta hyvää syytä olla nettideittailematta, mutta jos syynä on, että se tuntuu vaikealta eikä ole oikein sinut tekniikan ja sovellusen logiikan kanssa, niin apua löytyy. Mari Koistinen on kirjoittanut helppotajuisen ja nopeasti luetun opaskirjan Digideiteillä – It’s a Match!. Kirja antaa selkeät perusohjeet siihen, mitä profiiliin kannattaa kirjoittaa. Koistisen ohjeet eivät välttämättä noudattele tuohon yllekirjoitettujen linjaa. Lisäksi on omat lukunsa esimerkiksi kuvien valinnasta ja kontaktien kanssa viestittelystä. Erittäin kuvaavaa on, että yhden luvun nimi on Eteenpäin pettymyksistä huolimatta.

Mari Koistinen: DIgideiteillä – It’s a Match. Otava 2018. 207s.

Myönnän auliisti, että en olisi koskaan lukenut tätä kirjaa, jos käsiini ei olisi päätynyt siitä arvostelukappaletta. Se on silti hyvin rakennettu, kirjoitettu ja toimitettu käsikirja Tinderin käyttäjille.

Mutta se rehellisyys. Sen mielekkyyttä profiiliteksteissä kyllä miettisin vielä, sanoi tämä Koistinen mitä tahansa.

Pasi Huttunen
@paspah