Löin rahoiksi Wilma-merkinnöillä

Ilmiö alkoi yleistyä ehkä kuusi-seitsemän vuotta sitten. Oppilaat kerjäsivät positiivisia Wilma-merkintöjä ensin satunnaisesti, sitten yhä tiheämmin. Olin ymmälläni! Kysyin, eikö riitä, että vähän kehaisen tai olemuksellani näytän, jos tunti on mennyt erityisen hyvin. Ei riitä mihinkään, oppilaat vastasivat. Vanhemmat antavat rahaa sievästä Wilmasta.  

Vai sen poikia, tuumin. Eihän se nyt ole mistään kotoisin, että teinit mielistelevät opettajaa viikkorahan toivossa ja kerjäävät digitaalisia tunnustuksia sähköiseen reissuvihkoonsa. Olen laiska merkitsemään sinne muutenkaan mitään, mikä johtuu siitä, että käsitykseni yläkoululaisen normaalista käytöksestä on sangen lavea. En kovin heppoisin perustein jaa oppilaille kielteistäkään palautetta sähköisessä muodossa, vaikka suusanallisesti haukun heitä harva se päivä. 

Saatte edelleen tyytyä suullisiin Wilma-merkintöihin, paalutin. Poikkeustapauksessa voin kirjoittaa taululle “Hienoa, Vilho!” tai jotain muuta vastaavaa. Kohtasin napinaa. Se on sitten sun vika, kun jää taskurahat saamatta, minulle nuristiin. En sanottavammin liikuttunut palautteesta, mutta asia jäi silti vähän kaihertamaan. Pitikö tähänkin pöljäilyyn lähteä mukaan? 

Olisiko ollut lankoni, joka sen sitten keksi: Mikset pyytäisi positiivisia merkintöjä vastaan pientä provisiota ansaituista viikkorahoista? Ja toden totta! Minun ansiotani ne rahat loppujen lopuksi ovat, joten minulle niistä kuuluu siivu ilman muuta. Ei muuta kuin kaupan tekkoon. 

Nopeasti homma alkoi sujua. Aluksi pyysin kokeilumielessä 10% tuotoista, ja kysyntä räjähti heti. Nostin taksoja. Sana levisi, luokkani ovelle alkoi kertyä jonoa. Merkkailin kehuja omien tuntieni lisäksi myös muiden opettajien tunneille, sitten jopa välitunneille. Oppilas kun voi kunnostautua niilläkin. Taskuissa nuhjaantuneet viisieuroset täyttivät työpöytäni laatikon, Mobilepay täytyi laittaa äänettömälle. Ylimääräisten sijaisuuksien tekemisen lopetin vähin äänin. 

Nyt olen jatkanut liiketoimintaani oman toimen ohessa (OTO) rapiat viisi vuotta, eikä kasvun rajoja näy. Maaliskuun alussa joimme kakkukahvit parin pitkäaikaisen asiakkaan kanssa. He tulivat varta vasten tervehtimään minua viereisestä lukiosta. Toimeensaapia nuoria! Yritän junailla heidät sijaiseksi meille mahdollisimman pian.

Perheeni taloudellinen asema on parantunut lisäansioiden ansiosta huomattavasti. Olen tehnyt Wilma-rahoilla jo monta hyvää hankintaa. Toissa kesänä otimme terassiin lasituksen, viime talvena hankimme ulkoporealtaan. Tulevana kesänä lähdemme pitkälle Euroopan-kiertueelle uudella matkailuautollamme. Yrittäminen kannattaa! 

Haluan vielä kiittää Visman koodareita hyvästä yhteistyöstä. Ennen kaikkea kiitos kuuluu kuitenkin oppilaideni vanhemmille. Ilman teidän avokätisyyttänne, välittämistänne ja taloudellisia ponnistelujanne ei tarinani olisi totta.