Lastemme äänet

”Mehän vain leikitään”, lapset ihmettelevät pettyneen oloisina, kun olen tuskaillut heidän alati kasvavaa äänenkäyttöään ja käskenyt heitä joko siirtymään ulos tai keksimään muuta tekemistä. ”Iskä ei tykkää metelistä”, kuuluu vielä huokaus kun he lähtevät toisaalle.

He ovat oikeassa, minulla on aina ollut hankaluuksia tottua ääniin, jotka he toivat mukanaan tähän maailmaan. Yllättäen samojen seinien sisällä kanssani asui jostain toisesta ulottuvuudesta saapunut pieni eläväinen, joka ryhtyi estottomasti ja röyhkeästi ottamaan tilaa ja äänimaisemaa haltuunsa. Hän teki äänenvalloitustyötään hitaasti mutta varmasti, ensin vauvanitkun läpitunkevuudella, sitten taaperon irrationaalisuudella ja myöhemmin leikki-ikäisen suurpiirteisyydellä, mutta jo hieman kontrolloidummin. Sitten niitä pieniä valloittajia ilmaantui toinen ja kaiken lisäksi vielä kolmas ja aaltoilevien äänten karnevaalit ovat sittemmin jatkuneet lakkaamatta.  

Tämäkään maisema ei ole hiljainen, vaikka siltä saattaa vaikuttaa

Etenkin ensimmäisen lapsen mukanaan tuoma muutos kodin ääneen ja tilaan on usein jyrkkä ja äkkinäinen. Kehotan kaikkia vanhemmiksi aikovia sisäistämään tämän: hiljaisuus, sellaisena kuin olemme siihen elämässä ennen lapsia tottuneet, ei ole osa meidän kokemusmaailmaamme enää moneen vuoteen. Uusi roolimme on olla ensimmäistä työharjoittelua kömpelösti suorittava äänitarkkailija siellä, missä olimme ennen tottuneet kulkemaan ohjaajan varmoin elein ja rakentamaan vallitsevan äänikartan mielemme mukaan.

Sauna. Jossain kuuluu leikkivien lasten etäisiä ääniä

Sopeutuminen muutokseen on välttämätöntä, sillä aivan kuten kaikkinainen täydellisyyden tavoittelu lapsiperheessä, myös jatkuva yritys äänikontrolliin vie lopulta hulluuden partaalle. Samalla on täytynyt alkaa miettiä myös ympäristön meille asettamia vaatimuksia. Lapsi on anarkistinen äänenkäyttäjä, joka ottaa oman tilansa kyselemättä ja anteeksi pyytelemättä. Heiltä puuttuu pitkään ilmaisun hallinta eivätkä he ole tietoisia kulttuuriimme upotetuista säännöistä.

Kaikki meistä ovat jossain vaiheessa lapsen kanssa liikkuessaan kohdanneet nyrpeitä katseita tämän itkusta tai kiukkukohtauksesta johtuen.

Toisinaan lasten kanssa on paikka hyssyttelylle, se on selvä. Useimmiten vaatimus pitää heidät hiljaisena on kuitenkin kohtuuton. Saakaamme tällöin rohkeutta liittyä lastemme anarkistiseen äänirintamaan.

Vesa Liminka

Youtube: Louis C.K.: Live at the Comedy Store