Lapsi, lapsuuden asiantuntija
”Mökillä tuntuu siltä, että on ihan ulkona muusta maailmasta, oman kuplan sisällä.”
”Avaruudessa on avaruusolioita mun mielestä”, sanoo Satu, 5. ”Ei oo, sie uskot avaruusolioihin”, korjaa isoveli Pyry, 8. Hänen mukaansa siellä on avaruusromua. Mitä avaruusromu on? ”Sitä en tullut ajatelleeksi”, poika vastaa.
Kuluneena vuonna olen tehnyt Maaseudun Tulevaisuus -lehteen viikoittain pienen lehtijutun, jossa olen kysellyt lasten käsityksiä ja mielipiteitä erinäisiin asioihin. Puheena olevat asiat ovat liittyneet esimerkiksi tunteisiin, ruokaan, vuodenaikoihin, lasten kasvattamiseen ja maaseudun asioihin.
Lapset, joiden ikähaarukka oli 3-16 vuotta, suhtautuivat haastattelutilanteeseen vakavasti: heidän olemuksensa ryhdistäytyi, kun he punnitsivat parhaita mahdollisia sanamuotoja. He pitivät kuitenkin langat käsissään eivätkä välttämättä avanneet haastattelijalle ihan kaikkea tietämäänsä. Näin 5-vuotias Elias:
Entä miltä kesä Eliaksen mielestä kuulostaa? ”Mä servasin sut, ni sä et voi enää kysyä”, hän toteaa.
Lapsen oikeuksien sopimuksen 12. artiklassa sanotaan, että ”lapsella on oikeus ilmaista omat mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa…” Huomasin, että lapset tietävät paljon heitä koskevista asioista. Esimerkiksi rakkaudesta ja pelosta lapsilla on kokemustietoa.
”Rakkaus tuntuu ihanalta”, Milla, 8, tietää. ”Sun elimistössä kaikki puhkeaa kukkaan, ihan kaikki!”
”Mä pelkään semmosia, jotka huutaa tai räyhää tai on vihasia”, tuumii Neemi, 10. ”Kaljaa juovat mua ei pelota, jos ne ei oo humalassa.”
Lapset ovat lapsuuden ja siihen liittyvien asioiden asiantuntijoita. Jo pienetkin lapset kykenevät pohtimaan moraaliin liittyviä kysymyksiä.
Nelivuotiaalla Pihlalla on selkeä käsitys hyvästä ihmisestä. ”Jos toinen haluaa kiivetä puuhun, niin se voi auttaa ja työntää pepusta.”
”Hyvä isä on kiva, antelias, lellivä – siis erittäin lellivä!”
Mitä lapsi ei tiedä, hän paikkaa mielikuvituksella. Me aikuiset helposti nauramme lasten tiedon puutteelle, vaikka enemmän olisi syytä itkeä meidän omalle mielikuvituksen puutteellemme.
Musta aukko ”imee tavaroita, se on aivan musta ja se ei lopu koskaan”, sanoo Joni, 6. Harri, 6, keksii, että ”musta aukko on aukko, joka johtaa mangomaahan”.
Eetu, 6, on ihan varma, että ennen vanhaan oli tylsää: ”Silloin oli vain ruskeaa, harmaata, valkoista ja mustaa. Ei ollut punaista, sinistä, keltaista ja vihreää. Vai oliko?”
Lapsen oikeuksiin liittyy läheisesti se, että lapsi nähdään ja kuullaan ihmisenä ja yksilönä. Olennaista on myönteinen tunneside aikuisen ja lapsen välillä.
Koulussa ei Emman, 12, mielestä tarvita rangaistuksia. ”Jos on hyvä ope, niin kaikki tottelee, kun ne tykkää siitä.”
Erityisen hellyttäviä olivat ne haastattelut, joissa puhuttiin tunteista ja toisen (ihmisen tai eläimen) asemaan asettumisesta.
Aatoksella, 3, on ratkaisu ilon levittämiseen: ”Mä halaan ja pussaan!”
Lapset ovat yhtä mieltä siitä, että lehmät tykkäävät laiduntaa vapaasti. ”Lehmät eivät pidä ilkeistä eläimistä, kuten susista ja kyykäärmeistä.” Anni, 11, arvelee, ettei lehmä pidä siitä, että sen täytyy lorvia navetassa. ”Eikä siitä, että sen tissejä puristellaan”, jatkaa Tuukka, 9.
Sopimuksen 16. artiklassa sanotaan, että ”lapsella on oikeus yksityisyyteen”. Muutin haastateltavien etunimet niin, ettei heitä voi jutuista tunnistaa.
18. artiklassa kerrotaan, että ”vanhemmilla on ensisijainen ja yhteinen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä lapsen edun mukaisesti”. Aina eivät vanhemmat tässä onnistu, mihin Tuukka, 9, ehkä viittaa:
”Mitä eroa on jonnella ja porkkanalla? Jonnea ei ole kasvatettu.”
Hyvää Lapsen oikeuksien päivää ja viikkoa!
Topi Linjama
