Lapset 7-12 vuotta – isyyden välirauhan aika
Lasten ollessa pienempiä joutui aina kieltämään tuollekin kalliolle kiipeämästä. Vaikka itsekin haluaisin sinne kiivetä. Nyt ei tarvinnut enää kieltää.
Olen ylittänyt suon. Vetelä on tulossa, mutta onneksi tätä välirauhan aikaa kestää vielä joitakin vuosia. On nimittäin niin, että isyyden kulta-aikaa on se, kun lapset ovat 7-12 -vuotiaita. Tämä tuli taas mieleen vieraillessa sukulaisilla, joiden lapset eivät vielä ole sen ikäisiä. LOL.
Vauva-aika meni hämyisessä, univelkaisessa ja ylikuormittuneessa sumussa, josta on jälkikäteen vaikea muistaa edes kovin paljoa yksityiskohtia. Vauvat ovat ihania – etenkin silloin kun ne nukkuvat, mutta kyllähän se aika oli mieletöntä itsensä retuuttamista. Sitten lapset kasvavat taaperoiksi, jotka ovat suloisia ja ilahduttavia aina silloin kun eivät ole täydellisiä tunareita. Ne ovat täydellisiä tunareita noin 84 prosenttia ajasta. Fyysiset valmiudet tuntuvat poikkeuksetta kehittyvän harkinnan ja itsesuojeluvaiston kaltaisia henkisiä taitoja nopeammin.
Isänä sitä itsehillintää joutui venyttämään yli-inhimilliseksi. Sitä on juuri kopannut lapsensa joka on juuri hypännyt noin kolmesta metristä kiipeilytelineestä viattoman luottavaisena, että joku ottaa kiinni. Siinä aivan liian kaukaa koppaamaan syöksymisen rytäkässä iskee solisluunsa melkein hajalle tolppaan. Siinä voisi helposti tulla mieleen sanoa kaikenlaista. Niitä ei sitten kuitenkaan sano. Tyytyy vain hiljaisuudessa siihen, että se käsi toimii normaalisti taas joskus.
Odottelen lasteni teini-ikää hienoisella kauhulla. Riittääkö vanhemmuuden työkalupakissa välineitä kun niistä eksistentiaalisten kriisiensä kourissa vellovista teineistä ei ota yhtään mitään tolkkua. Kestävätkö hermoni, ja irtaimistoni, sitä räjähdysmäisessä fyysisessä ja psyykkisessa muutoksessa olevan nuoren räiskähtelyä? Eivät kai nuo sentään voi tunaroida yhtä paljon kuin minä itse teininä? Itsehän olin aina teini-ikäisenä oikeassa, eivätkä vanhempani järkyttävää kyllä useinkaan ymmärtäneet sitä. Esimerkiksi television kaukosäädin joutui usein sijaiskärsijäksi. Se ei ottanut niitä kaikkia osumia seinään kovin hyvin.
Mutta tämä aika. Rakastan. Noiden lasten kanssa voi keskustella, eivätkä ne ole vielä tajunneet mitään kapinoinnin mahdollisuutta. Ne voi viikonloppuna lykätä mummolaan menevään junaan ja olla suhteellisen luottavainen, että ne päätyvät hyppäämään junasta oikeassa paikassa. Ne voi laittaa keskenään saunaan, eikä mitään tuhoudu eikä kukaan kuole. Ne opettelevat leipomaan pullaa ihan omasta aloitteestaan. Ne nukkuvat yöllä! On yhtäkkiä aikaa vaikka eukon kanssa muistella, että mikäs se oli se juttu, millä tapaa lapset saavat alkunsa.
Tämä välitilinpäätös juhlistakoon myös sitä, että Lapselliset miehet on siirtynyt tänne Lapsen maailman blogialustalle. Ei ole tämäkään paikka enää entisensä kun pääsemme vauhtiin. Tervetuloa seuraamaan.
Jos et ole selvillä keitä me Lapselliset miehet olemme, niin Lapselliset miehet -video kertoo asian tyhjentävästi muutamassa minuutissa:
Pasi Huttunen, @paspah
