Siirry sisältöön
Lapselliset miehet

Kohti täysivaltaista vanhemmuutta

07.08.2017

Täytätin jokin aika sitten muutamilla miehillä lomaketta, jossa selvitettiin kotitöiden jakautumista. Joku kommentoi, että “vaimo vastaisi varmaan ihan eri tavalla”. Eräässä toisessa tehtävässä miesten tuli arvioida erilaisten väittämien avulla omaa vanhemmuuttaan. Miehet eivät mielellään näyttäneet lomaketta puolisolle, arvatenkin peläten “vääriä” vastauksia. Nainen on ykkösvanhempi, mies kakkos-.

Syksyllä ilmestyvässä Isän kirjassa eräs haastateltava tunnistaa ja tunnustaa toisinaan heittäytyvänsä vanhempana alaikäiseksi:

“Kysyn vaimolta jotain idioottimaista, kuten mitä lapselle pitää panna päälle kun on X astetta lämpöä, vaikka tiedän vastauksen itsekin ihan hyvin”, tämä kahden lapsen isä kuvailee.

Kuinka mies voisi kasvaa täysivaltaiseksi vanhemmaksi? Isätutkija Jouko Huttunen sanoo, että hyvään isyyteen tarvitaan ennen kaikkea tahtoa. Sen lisäksi vaaditaan työtä tai tekemistä sekä tilaa tehdä ja toteuttaa vanhemmuutta. Hyvä isyys merkitsee täyttä, kokonaista vanhemmuutta.

Tarkastellaan seuraavassa Huttusen mainitsemaa tekemistä.

Yksi tapa hahmottaa vanhemmuutta on jakaa se osiin. Vanhemmuuden roolikartta on tuntemistani työvälineistä parhaita. Siinä vanhemmuus jaetaan viiteen rooliin, joita ovat huoltaja, rajojen asettaja, ihmissuhdeosaaja, elämän opettaja ja rakkauden antaja. Nämä jakautuvat vielä useisiin alarooleihin. Alleviivaan vielä sitä seikkaa, että vanhemmuuden roolikartta on pikemminkin ohjeellinen ja virikkeitä antava työkalu kuin tyhjentävä totuus aiheesta.

Alkukesästä meillä oli Isämies elämässä -hankkeen tiimoilta kymmenen tapaamista, joiden tavoitteena oli auttaa yrittäjäisiä työn ja perheen yhteensovittamisen kysymyksissä. Työelämävalmentaja Otto Kuivalaiselta opin mainion Vanhemmuuden roolikarttaan soveltuvan menetelmän: mieti kuhunkin rooliin liittyviä konkreettisia tekoja ja tee jokaiseen rooliin liittyviä asioita kunkin lapsesi kanssa.

Millaisia nuo teot voisivat olla?

Huoltajan roolin miehet hahmottavat yleensä melko helposti. Mies käy työssä, jotta perheelle olisi koti, ruoka ja vaatteet. Työnteon lisäämistä perustellaan ehkä perheen edulla, vaikka työn tekemisen lisääminen ei välttämättä palvele vanhemmuuden kokonaisuutta, sillä siihen kuuluu paljon muitakin asioita.

Myös rajojen asettajan roolissa on paljon tuttua, sillä isät haluavat, että lapsuus on turvallinen. Kuitenkaan ein-sanoja ei ole ainakaan pitkän päälle vanhemmuuden päätehtävä. Oletko koskaan muuten ihmetellyt sitä, että lapsia kasvatetaan kieltämällä ja koiria palkitsemalla?

Ihmissuhdeosaajan rooli vaikuttaa olevan meille miehille keskimäärin edellisiä vieraampi. Kuitenkin isä voi tietämättään olla vaikkapa kannustaja. Mikäli tuntuu, ettei kannustaminen onnistu luonnostaan, sitä voi harjoitella. Kun sitä harjoittelee riittävästi, siitä voi tulla tapa.

Ristiriidoissa auttamisen mahdollisuuksia tarjoutuu tavallisessa perheessä varsin usein ja me vanhemmat emme suinkaan aina onnistu luotsaamaan näitä tilanteita siten kuin haluaisimme. Eräs isä (minun lisäkseni) toivoi oppivansa vähemmän sanelevan tyylin ratkaista ristiriitoja. Kun tunnistat ristiriitatilanteen, älä reagoikaan sanelemalla niin kuin yleensä, vaan mieti muutama sekunti, miten voisit toimia rakentavammin.

Elämän opettajana vanhemmat toimivat usein huomaamattaan. Eräs yrittäjä kertoi, että jos hän on työpäivän jälkeen väsynyt ja haluaa ottaa päiväunet, hän ei halua syyttää työtä, jotta lapsille ei synny kielteinen mielikuva yrittäjyydestä tai työnteosta, vaan hän yksinkertaisesti toteaa, että “iskä ottaa ensin pienet päikkärit, niin sitten voidaan leikkiä”.

Rakkauden antajan rooliin nykyisät eivät välttämättä ole saaneet kovin hyviä välineitä omilta isiltään. Isän kirjaan haastateltu isä ei muista oman isänsä pyytäneen häntä koskaan syliin eikä hän muista hakeneensa isän sylistä turvaa tai lämpöä. Tämän perinteen hän on muuttanut ja hän pitää omia lapsiaan sylissä hyvin paljon.

Hellyyttä voi opetella. Otapa tavoitteeksi – ellei asiat jo ole näin – että kosketat myönteisellä tavalla jokaista perheesi lasta ja aikuista joka päivä.

Tiukkuus jättää jälkensä.

Pointti tässä postauksessa oli siis se, että kun mies opettelee vanhemmuuden tekoja, hänen vanhemmuutensa vahvistuu. Samalla elämä saa merkityksiä ja syvyyttä. Mies – ja hänen lapsensa – on entistä tasapainoisempi ja tyytyväisempi elämäänsä.

Sitten vielä konkreettinen vinkki, jonka otin heti käyttöön: Eräs kolmen lapsen isä kertoi ottavansa lasten kanssa iltaisin kivi-paperi-sakset -matsit. Kolmesta voitosta poikki. Jos lapsi voittaa, hän saa toivoa viisi minuuttia selän silitystä, lukemista tai muuta kivaa. Jos isä voittaa, lapsi hieroo viisi minuuttia isän hartioita.

Tässä mainiossa iltarutiinissa yhdistyy nähdäkseni useita eri vanhemmuuden rooleja: rakkauden antajan rooleista tähän natsaa hellyyden antaja, elämän opettajan roolista mallin antaja, arvojen opettaja ja sosiaalisten taitojen opettaja, ihmissuhdeosaajan roolista ihmissuhteiden vaalija ja huoltajan roolista oletettavasti vuorokausirytmistä huolehtija.

Mitkä ovat sinun vinkkisi?

Topi Linjama

4 vastausta artikkeliin “Kohti täysivaltaista vanhemmuutta”

  1. Anonyymi sanoo:

    Kiinnostava ja melko selkeä apuväline tämä karttasysteemi. Jäi mietityttämään, miten tekstin alku kotitöiden jakautumisesta liittyi itse asiaan, tasapainoiseen vanhemmuuteen ja oman roolin tunnistamiseen.

  2. Topi Linjama sanoo:

    Kiitos kommentista! Yritin alun esimerkeillä hahmotella sitä, että mies on vanhemapana kakkonen, nainen ykkönen, mutta silloittaminen jäi heikoksi. Lisäsin pari lausetta nivelkohtiin – ehkä yhteys nyt on selkeämpi 🙂

  3. Anonyymi sanoo:

    Ymmärrän, arvelinkin että jotain sen suuntaista tarkoitit. Tämä on tosiaan mielenkiintoinen ja paljon puitu asetelma, monessa taloudessa ihan keskeinen ongelmakohta.

    Itse ajattelisin mieluusti, ettei kotona tehtävän huoltotyön määrä tai jakautuminen liity kovin olennaisesti vanhemmuuteen, vaan hygienian, järjestyksen ja ravitsemuksen ylläpito on pikemminkinkin tukitoimi varsinaiselle lapsen kasvattamiselle samoin kuin rahan hankkiminen riittävän elintason turvaamiseksi. Se tekee, kummalla on aikaa, mielenkiintoa tai taitoa, tai jos kummallakaan kodin aikuisista ei näitä ole, niin jaetaan hommat tasan. Tykkään ajatella, että varsinainen vanhemmuus on eri asia, henkisempää työtä. Esimerkiksi mieluisan ajan viettämistä lapsen kanssa, keskustelua ja kiinnostuneisuutta, turvallisuuden ja itseluottamuksen luomista jne.
    Itse kotiäitinä olen ylpeä omasta työstäni, siis siitä käytännön toimittamisesta, siitä että tiedän missä on talon tavarat ja milloin loppuu jääkaapista maito. Vaikka olen tosi hyvä näissä, koen monesti olevani kevyesti kakkonen juuri lasten kanssa vietetyn ajan laadussa, kannustamisessa tai kehityksen seuraamisessa.

    Ehkä joissakin tilanteissa vanhemmuuden kokemus ja omanarvon tunto rakentuu kuitenkin juuri lapsen käytännön tarpeiden kautta. Joskus toiseuden kokemuksessa on kysymys myös vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta ja heidän omasta itsetunnostaan, kehtaako esimerkiksi tyytymättömyyttä, työylpeyttä tai heikkoutta toiselle ilmaista.

  4. Topi Linjama sanoo:

    Kiitos kommentista! Olennaista kotitöiden jakautumisessa ja jakamisessa on se, että hommat pelaa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »