Kenellä on suurin
Lapsena kirjoitin siniseen ruutuvihkoon numeron, joka alkoi ykkösellä ja jonka perässä oli nollia niin paljon kuin sivulle mahtui.
Isä – kukapa muukaan – opetti tiedonjanoiselle lapselle suuria numeroita: miljoona, miljardi, biljoona, triljoona, kvadriljoona, kvintiljoona, sekstiljoona, septiljoona. Suurin isän tuntemista luvuista taisi olla oktiljoona: 1 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000. Ykkönen ja 48 nollaa.
Isoissa numeroissa oli mahtia. Käytin niitä kiistellessäni pikkuveljen kanssa. ”Sää oot miljoona kertaa tyhmempi ku mää.” ”Ite oot miljardi kertaa”, ja sitä rataa. Jossain vaiheessa otin valttikortin ääretön, mutta pikkuveli ei mennyt neuvottomaksi. ”Sää oot aina ääretön plus yks kertaa tyhmempi.”
Numeroiden hallinta on maailman hallintaa. Mutta on siinä muutakin. Luulen, että suuret numerot ovat sukua pikkupoikien pippelinvenytyskilpailulle. Luulen lisäksi, että aikuiset miehet kilpailevat samasta asiasta (vain hieman) peitetymmin. On lihaksia, hevosvoimia, huippunopeuksia ja tilinauhoja, ja mikäpä siinä. Potenssiin korottaminen.
Vielä luulen, että pariutuminen ja erittäinkin isäksi tulo vähentää kiinnostusta näitä asioita kohtaan. Vastuu jälkikasvusta ohjaa miestä siten, että henkiinjääminen ja työkyky kiinnostavat enemmän kuin se, miten pitkälle pystyy hyppäämään hyppyristä slalomeilla tai moottoripyörällä.
 |
| ”Sinivalas on isompi ku ainaki kymmenen iskää!” Kuva: Wikipedia |
Suuret numerot ovat tulleet uudelleen arkipäivään etenkin nuoremman pojan ansiosta. Tuo viisivuotias on niin sanoakseni äärettömän kiinnostunut numeroista. Jos poika hakee joskus kaupalliselle alalle, hän voi liittää CV:hen meriitin: ”Laskenut 4-vuotiaana ääneen tuhanteen.”
Pojalla on kyky haltioitua suurista numeroista. Kerran hän kysyi, mikä numero tulee 9999:n jälkeen. Sanoin, että 10 000 ja poika naurahti ihastuneena: ”Oho, niin paljon!”
Suuria numeroita tarttuu hänen muistiinsa esimerkiksi eläinkirjoista (”sinivalas painaa 136 000 kiloa”). Toisinaan hän käyttää mittapuuna iskää (”lahtivalas on ainakin neljä iskää”), mistä olen selittämättömällä tavalla ylpeä.
Viisivuotias tietää enemmän kuin minä hänen iässään, sillä hän tuntee luvun googol. Siinä on sata nollaa: 10 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000. Aika iso numero, suuruusluokkaa triljoona kertaa maailmankaikkeuden atomien lukumäärä, jos yhtään osaan kertolaskua.
Myös isäänsä nokkelampi hän on. ”Mikä numero tulee googolin jälkeen”, hän kysyi. ”Enpäs tiedä”, vastasin. ”Googol-yks!”
Topi Linjama
PS. Tätä kirjoittaessa opin numeron sentiljoona, jossa on 600 nollaa. Suunnitelmani on seuraava: nokitan sillä viisivuotiaan, kun keskustelemme illalla suurista numeroista, mutta sen jälkeen numero ja sen mahti siirtyvät hänen käyttöönsä. Uskon, että hän käyttää niitä viisaasti.
