Jatka imettämistä niin kauan kuin siltä tuntuu
Katselen valokuvia 70–80-luvulta, joissa äiti imettää minua tai jotakuta sisaruksistani. Tilanteet näyttävät luontevilta ja kauniilta, äidillä on hyvä kontakti lapseen ja hän katselee tätä lempeän hyväksyvästi. Sukupolvien ketjussa äitien kehojen kautta ovat kulkeneet lapsen kehitykselle välttämättömät asiat, rasva, hivenaineet, vitamiinit – ja hoiva, lohtu ja intiimi läheisyys.
Imetysteemaan olen viime aikoina törmännyt perhevalmennuksissa, joissa käyn isätyöntekijän roolissa. Valmennuksissa puhutaan aika paljon imetyksestä, mutta isän osuus saatetaan ohittaa parilla lauseella. Niinpä lähestyin imetystä edistävää Laktivistiäitiä, joka kysyi facebook -sivullaan äitien imetysvinkkejä isille.
Äitien vastauksissa toistui kaksi teemaa: isä voi mahdollistaa imetyksen ja tsempata siinä.
Mahdollistaminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että isä ottaa mahdollisimman paljon kotitöitä hoitaakseen pikkuvauvavaiheessa ja huolehtii siitä, että äiti saa nukuttua riittävästi. Isä voi pyrkiä eri tavoin varmistamaan imetysrauhan – tai miksei myös imettämättömyysrauhan, jos äiti ei voi tai halua imettää. Isä voi esimerkiksi pitää isommista sisaruksista huolta sillä välin, kun äiti imettää vauvaa. Isä voi tuoda juotavaa, pöyhiä tyynyt oikeaan asentoon ja huolehtia, että television kaukosäädin on äidin ulottuvilla.
Tsemppaaminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että isä kertoo äidille arvostavansa imettämistä ja pitävänsä sitä tärkeänä tehtävänä. Isä voi olla kiinnostunut imetyksestä, keskustella siitä äidin kanssa ja rohkaista äitiä imettämään juuri siten kuin hänestä parhaalta tuntuu. Jos äiti valittaa, että imettäminen on rankkaa, isän ei kannata olla heti ehdottamassa pulloruokintaa, vaan kannustaa äitiä.
Poimin keskustelusta vielä muutaman kommentin:
”Isät, olkaa siinä. Olkaa valmiita etsimään tietoa ja tukea. Ottakaa vauva syliin, kun rinnalla raivotaan tai äiti väsähtää imettämään jatkuvasti. Hoitakaa ensi kuukaudet kotia ja tehkää äidille mahdollisuus olla vauvalleen koko maailma.”
”Ensimmäiset viikot mies pyöritti kaikkea muuta: kävi kaupassa, laittoi ruuat, lenkitti koirat. … Täysimetyksestä ei olisi tullut mitään ilman miehen tukea.”
”Isän voi olla hyvä olla näyttämättä omaa epävarmuuttaan. Kommentit kuten ’riittäköhän maito?’ tai ’pitäisiköhän sille antaa korviketta varmuuden vuoksi’ syövät imettävän äidin itseluottamusta ja voivat aiheuttaa paljon tuhoa.”
”Puolison tuki on korvaamatonta. Te olette tiimi ja lapsi on yhteinen. Imettäminen ei ole pelkästään äidin ja vauvan juttu, vaan TEIDÄN juttu!”
Ajantasaista tietoa löytyy esimerkiksi Imetyksen tuki ry:n sivuilta, minne on myös koottuu tiiviisti vinkkejä imettäjän lähipiirille.
Juttelin hiljattain erään imetystukihenkilön kanssa. Hän sanoi, että äitien yleisimpiä yhteydenoton syitä on tämä: ”Mitä tehdä, jos mies vaatii lopettamaan imettämisen?” Oma vastaukseni tällaiselle äidille olisi nyt, kun viisaus on lisääntynyt ja testosteronitaso vähentynyt: jatka imettämistä niin kauan kuin siltä tuntuu.
”Kun me mennään kotiin, niin leikitäänkö taas äidin tisseillä?” Jotenkin näin kysyi pikkupoika isältään bussissa muistaakseni jossain Jukka Parkkisen kirjassa. Isän ja lapsen jäädessä bussista seuraavalla pysäkillä ulkoa kuuluu vielä heleä lapsenääni: ”Eihän tämä ole meidän pysäkki.”
Topi Linjama
