Jari Sinkkonen puhuu harvoille kun pitäisi puhua monille

Kun Jari Sinkkonen valtakunnan johtavana asiantuntijana kävelee luentosaliin ja lopulliseen sävyyn julistaa, että kyllä se nyt vain äidin, isän ja lasten muodostama ydinperhe on paras kasvupaikka lapselle, niin moni uskoo. Ei sillä ole suuresti merkitystä, että Sinkkonen itsekin täsmentää, että ydinperhe on hyvä silloin jos asiat ovat kunnossa ja lapsella tosiaan on kaksi rakastavaa ja läsnäolevaa vanhempaa.

Jari Sinkkosen kalvot olivat samat kuin hänen luennoidessaan Joensuussa kaksi vuotta sitten.

Sinkkonen on jälleen kerran asettanut normaalin omasta, kaikella kunnioituksella hänen mittavaa asiantuntemustaan kohtaan sanottuna, hyvin konservatiivisesta perspektiivistään. Hän käyttää luennoillaan usein termiä ”on kiistattomasti todistettu”. Sinkkonen on luennollaan määritellyt ison (ja vaikuttaisi siltä, että kasvavan) kansanosan huono-osaisemmiksi, vaikka toiset tutkimukset kertovat siitä, että ydinperheasetelma ei ole parempi. Oikeasti asia on kaikkea muuta kuin kiistaton.

Ja sitten on arki, jossa yksinhuoltajaisä tai -äiti tai kahden isän tai kahden äidin perheen vanhempi tuntee epämääräistä ahdistavaa syyllisyyttä siitä, että hän ei kelpaa normaalin piiriin ja hänen lapsensa saattaa kärsiä siitä. Onhan arvovaltainen lastenpsykiatri näin todennut. Vaikka lopulta ainoa varma, ainoa kiistattomasti todistettu asia on se, että lapsi tarvitsee läsnäolevaa, rakastavaa vanhempaa. Yksi vanhempi riittää, mutta on helpompaa sekä lapselle että vanhemmille jos vanhempiakin on enemmän kuin yksi. Joissakin kulttuureissa voi vanhempia olla hyvinkin monta. Mikään malli ei toimi jos aikuiset eivät syystä tai toisesta saa sitä toimimaan.

On hieno ja tärkeä asia, että Pelastakaa lapset ry:n Isämies elämässä -hanke järjesti Mies lapsen elämässä -luennon Joensuussa 20. syyskuuta. Parasta siinä oli se, että sen markkinoitiin olevan vain miehille, vaikka naisiakaan ei näköjään ovelta käännytetty. Jos markkinointia ei olisi suunnattu nimenomaan miehille, niin paikalla olisi ollut 300 miehen sijaan parisataa naispuolista hoiva-alan työntekijää ja projektikoordinaattoria. Nyt tavoitettiin ne, jotka pitikin tavoittaa. Jari Sinkkosen status on sellainen, että hänen lupauksensa pitkästä kokemuksesta ja vankasta asiantuntemuksesta sai ne 300 miestä paikalle. Toki vaikutti varmasti sekin, että osallistujat saivat lopuksi vapaaliput, joilla voi viedä lapsen katsomaan koripalloa, pesäpalloa, jääkiekkoa tai salibandya. Meilläkin ehdittiin jo käymään väittelyä siitä, minkä lajin valitsemme. Tässä kun on yksi isä ja kaksi veljeä. Kolme mielipidettä.

Jari Sinkkosen asia olisi ollut tuoda esiin asiantuntemustaan ja hän toikin. Moni sai varmasti uutta tietoa ja vahvistusta isyyteensä. Retorisesti taitavammat tiedettä popularisoivat puhujat osaavat kertoa auki asenteensa ja arvomaailmansa ja tehdä asioista ymmärrettäviä ilman läpitunkevaa asenteellisuutta. Nyt kävi niin, että Sinkkonen ei päässyt millään irti omasta suhteellisen kapeasta normaalin kehyksestään. Hän puhui ydinperheen isille, vaikka paikalla oli myös laveamman ”mies lapsen elämässä” -teeman houkuttelemia monenlaisissa elämäntilanteissa eläviä miehiä. Sinkkonen saa olla konservatiivi, mutta hänen tulisi osata myös antaa kuulijalle palikat, joiden avulla kuulija saa tehdä tulkintojaan itse. Nyt normalisoivan puheen paino laskeutui luentosalin päälle kuin mikäkin pirullinen pyhä henki.

Sinkkonen kertoi, että välttelee ohjeiden antamista vanhemmille ja totesi, että vain kaksi ohjetta voi antaa: älä anna lapsen lyödä vanhempaa ja älä päästä lukion ykkösluokkalaista risteilylle. Ensimmäisen näistä allekirjoitan. Se on hyvä ja ehdottomasti noudattamisen arvoinen ohje, vaikka jo taannoin annoinkin yleispätevät ohjeet vanhemmuuteen. Toinen Sinkkosen ohjeista taas on hyvä yhdessä tilanteessa, huono toisessa.

Uskon, että keski-ikäistyvälle, keskiluokkaiselle, keski- tai hyvätuloiselle naisen kanssa naimisissa olevalle rivitalossa tai omakotitalossa asuvalle työssä käyvälle isälle Sinkkosen luento oli oikein hyvä. Seuraavaksi sitten voisi olla luento meille muille.

Pasi Huttunen