Isyys henkisenä ja teknisenä tukena
Millaisissa tilanteissa kotona huudetaan isää apuun? Riippuu kodista ja riippuu isästä. Omasta puolestani voin esittää pienen listan:
1. Sisällä on ampiainen tai muu ötökkä.
2. Polkupyörän ketjut ovat pudonneet / kumi on puhki / istuinta pitäisi korottaa.
3. Taskulampun / kauko-ohjattavan helikopterin / peliohjaimen paristot ovat lopussa.
4. Oli paha uni.
5. Matematiikan tehtävä on erityisen visainen.
6. Portaiden edessä on kuollut myyrä, jonka takia pihalle ei voi mennä.
7. Lanka ei mene neulansilmään.
8. Pelin, sovelluksen tai muun ohjelman asentaminen tietokoneelle tai puhelimelle ei onnistu.
9. Tietokoneessa on virus tai muu haittaohjelma.
10. Viemäri ei vedä.
11. Mikä tahansa vimpain ei toimi.
Jotain tämä lista kertoo isyyden olemuksesta. Isää tarvitaan, kun kohdataan pelottavia tai inhottavia asioita. Häntä tarvitaan, kun omat tiedot tai taidot eivät vielä riitä ongelman ratkaisemiseen. Erityisesti häntä tarvitaan, kun jokin vimpain ei toimi.
Tietenkään viimeksi mainittu ei ole automaattisesti isän asia: äiti voi aivan yhtä hyvin ottaa kodin teknisen tuen tehtävät hoitaakseen. Meidän perheessämme minä vain satun olemaan se, jota kiinnostaa erilaisten elektronisten ja teknisten laitteiden toiminta. On nautinto avata laitteen suojakuori ja nähdä rutiinikäyttäjältä salattu maailma, jota tarkastelemalla voi saada selville, miten tämä kaikki oikein toimii. Erityinen nautinto on purkaa laite osiinsa, nähdä millaisessa suhteessa sen komponentit ja kytkökset ovat toisiinsa, puhdistaa osat ja koota laite – ja todeta, että nyt se toimii!
Tällainen onnistumisen elämys oli uuden kosketusnäytön vaihtaminen Lumia 800 -älypuhelimeen. Rikkinäisen näytön vaihdattaminen olisi tullut sen verran kalliiksi, että tilasin uuden näytön eBaysta luottaen siihen, että sen vaihto onnistuisi kotikonstein. Tehtävä osoittautui oletettua vaativammaksi. Onneksi löysin Youtubesta ohjeet, joissa kerrottiin vaihe vaiheelta, miten se tehdään (katso linkki). Puolen tunnin väkerryksen jälkeen vein puhelimen käyttäjälleen vaatimatonta teeskennellen. Ja se toimi.
Jos onnistuminen on suloista, epäonnistuminen on kaksin verroin karvaampaa. Esimerkkinä mainittakoon ompelukoneemme, jonka neulalla on tapana jumittaa. Yleensä on riittänyt, että tulen paikalle, irrotan langat puolistaan ja viritän ne takaisin paikoilleen. Mutta sitten tuli se kerta, kun tämä ei riittänytkään.
Tein mitä tahansa ja vääntelin ompelukoneen osia miten tahansa, neula ei liikkunut. Koetin saada selville, miten vivut, puolat ja rattaat liikkuivat suhteessa toisiinsa, mutta se ei auttanut. Irrotin suojakuoren toisensa jälkeen, ruuvailin osia irti ja takaisin. Työntelin ja vetelin niitä lumoutuneena ompelukoneen monimutkaisesta sisäisestä maailmasta. Mutta mikään ei auttanut: neulaa liikuttava ratas ei suostunut pyörähtämään täyttä kierrosta.
Karvas on se hetki, kun tee-se-itse-mies joutuu lopulta kantamaan sorkkimansa laitteen ammattimiehen korjattavaksi. Onneksi niitä hetkiä ei tule kovin usein. Lapsikin tajuaa, että jos isä ei saa laitetta kuntoon, silloin se on todella rikki.
Jussi Hyvärinen
