Isot pojat

Helsingin rautatieaseman lähellä, jossain UPM:n konttorin paikkeilla, asteli vastaan mies, joka ulkoisen olemuksensa perusteella vaikutti metsäyhtiön väliportaan johtohenkilöltä. Minä olin menossa Stadikalle Helmareiden MM-karsintapeliin, kun korvaani tarttui lyhyt pätkä miehen puhelimeen käymästä keskustelusta: ”Sieltä tulee isot pojat Saksasta”, hän sanoi madaltaen ääntään, jonka väristä kuului innostus ja ihailu. 

Jotenkin hellytti: isot pojat!

Ilmaus sai mielikuvitukseni laukalle ja hymyn huulille. Keitä oikein ovat nämä isot pojat, joita aikuiset miehetkin ihailevat ja kunnioittavat, jopa pelkäävät? Ovatko he niitä samoja viidesluokkalaisia häiriköitä, jotka haavi auki tuijottavien ekaluokkalaisten nähden napsivat luvattoman monta mandariinia koulun keittiöstä ja pakenivat välituntivalvojaa liikuntasalin jumppatarvikelaatikkoon, tai yhdeksäsluokkalaisia nahkatakkikoviksia koulun tupakkapaikalla, jotka buutsit kolisten lompsivat meidän seitsemäsluokkalaisten nöyrän katseen ohi? 

Heitä ihailimme, me pienet pojat. Mutta tuskin pikkupomo heitä tarkoitti. Koska halusin tietää, tilasin puhelun luotettavalle dosentille ja lähetin viestin erääseen kaveriryhmään, jolta voi kysyä asiasta kuin asiasta. Kysymykseni kuului: keitä ja millaisia ovat isot pojat?

Kysymykseni kuului: keitä ja millaisia ovat isot pojat?

Vastausta ei tarvinnut kauaa odotella.

Isot pojat tietävät, tekevät ja ovat kokeilleet. Heitä katsotaan ylöspäin, mutta itse he katsovat muita alaviistoon. Ei heidän tarvitse olla kooltaan isoja, vaikka toki kahden metrin pituudesta ja 120 kilon elopainosta on kiistatonta hyötyä isojen poikien leikeissä. Kovaotteiset NHL-pelaajat tai raskaansarjan nyrkkeilijät ovat nimenomaan isoja poikia sanan varsinaisessa merkityksessä. Koolla on siis joskus oikeasti väliä; levyttihän Junnukin aikoinaan Isojen poikien lauluja.

Iso poika voi olla fyysiseltä olemukseltaan vaikka persjalkainen, sillä pojan tekee isoksi asema, status – ei raamit.

Silti iso poika voi olla fyysiseltä olemukseltaan vaikka persjalkainen, sillä pojan tekee isoksi asema, status – ei raamit. Metsä-, paperi- ja metalliyhtiöiden pääjohtajat ovat isoja poikia, samoin komissaarit, vuorineuvokset ja pitkän linjan ministerit. Kun lapsenkasvoinen savolainen nousee politiikan huipulle, ovat monet huolissaan, miten hän pärjää isojen poikien joukossa. 

Isot pojat sopivat asioista keskenään saunassa tai kabinetissa. Heidän ongelmansa on lähinnä se, miten tehdyt päätökset saadaan näyttämään demokraattisilta tavallisen kansan silmissä. Isot pojat ovat useimmiten rikkaita, mutta harvoin he patsastelevat julkisuudessa. Ei tarvitse, sillä itseluottamus on rautainen. Todellinen iso poika tai sellaiseksi aikova ei koskaan puhu ihaillen lajitovereistaan pienille pojille, hän ei hännystele eikä namedroppaile.

Nopeasti kävi siis selville, että isot pojat on varsinainen instituutio, ja heistä moni uskoakseni Vapaamuurareihin kuuluukin, tuohon isojen poikien salaseuraan. Isoista pojista puhutaan ääntä madaltaen. He ovat myyttisiä hahmoja, jotka saapuvat paikalle pääkonttorilta, kun asiat aluekonttorilla pitää saada järjestykseen. Konttorin pikkupojat katselevat ärtyneen huvittuneina, kuinka oma toimistopäällikkö liehittelee paikalle saapunutta viskaalia.

Jokaisella alalla on omat isot poikansa, ja kaikki tietävät, keihin isoilla pojilla viitataan, kun heistä puhutaan. Isot pojat voivat varsin paksusti, mutta termin määritelmää on silti Wikipediasta turha etsiä.

Isot pojat voivat varsin paksusti, mutta termin määritelmää on silti Wikipediasta turha etsiä.

Aina välillä isoja poikia yritetään määritellä uudestaan, pehmeämmin. Tehdään teatteria ja taideprojekteja, puhutaan, että isotkin pojat saavat itkeä, olla herkkiä ja pehmeitä. Silti kansa tietää ja määrittelee: isoilla pojilla on valtaa, usein taloudellista tai poliittista, ja kaikkein kookkaimpien luentopalkkiot kansainvälisissä talousfoorumeissa ovat tähtitieteellisiä. He ovat tyrannosaurus rexejä dinosaurusten joukossa. 

Vaikka isoilla pojilla viitataan ennen kaikkea perinteisesti raskaiksi koettujen ja miesten hallitsemien alojen – kuten politiikan, bisneksen ja teollisuuden – johtoportaaseen, on myös pienemmillä hiekkalaatikoilla omat isot poikansa. Piispat ja muut uskonnollisten yhteisöjen johtajat ovat isoja. Levy-yhtiöiden pomot, urheilujohtajat, rock-tähdet ja menestyneet kirjailijat ovat isoja hekin. Jari Tervo on iso, Kalervo Kummola se vasta iso onkin. Jopa OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen on minun silmissäni iso!

Loppujen lopuksi kouluaikojen mielikuvani isoista pojista ei ole kaukana aikuisten maailman isojen poikien olemuksesta. Vallan, viileyden ja seksuaalisen kyvykkyyden edessä painavat monet pienet pojat edelleen päänsä kuin panomiehen ihailijat Kummelin klassikkosketsissä. 

Jäin miettimään, onko isojen poikien valta ikuista. Heitä eivät poliittiset kohut tai vankilatuomiot tunnu lannistavan, vaikka naisia on kammettu vallan huipulta pienimmistäkin syistä. Isot pojat -instituutiossa on sen sijaan jotain ikiaikaista ja vistoa; kun sitä vastaan käy, tuntuu kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan.

Viime aikoina isoja poikia on kuitenkin horjutettu. Merkille pantavaa on, että horjuttajia eivät ole olleet muut miehet vaan naiset, jotka ovat vaatineet monia isoja poikia tilille kolttosista ja meillä Suomessa vallanneet myös politiikan kärkipaikat. Monet miehet ovat olleet huolissaan isojen poikien asemasta ja käyneet taisteluun heidän puolestaan kuin olisivat saaneet päiväkäskyn itse marsalkalta. Ministereitä tytötellään ja vähätellään, vaaditaan isoja poikia heidän tilalleen. Naiset eivät saa leikkiä isojen poikien leluilla, tuntuu moni ajattelevan. 

Ehkäpä nämä naiset kestävät ja muuttavat pelin sääntöjä. Sitä me toivomme, me tavallisen kokoiset miehet.