Siirry sisältöön
Lapselliset miehet

Hyvän unibiisin anatomia

13.01.2016

“Isi, laita rockia, se on rauhoittavaa”, huokaa vanhempi poika unisesti ja kääntää kylkeä. Laitan. Pojat ovat jo hyvin pieninä tottuneet nukahtamaan musiikkiin ja tämä jatkunut näihin päiviin saakka. Nykyään pojat nukahtavat jo omia aikojaan, mutta musiikkihetket ovat tulleet myös muille kodin areenoille. Ongelmana ovat tietysti musiikkivalinnat.

Mirel Wagner on erinomaista
nukutusmusiikkia. Paitsi jos lapsi
ymmärtää englantia.
(Kuvan lähde: 500px.com/paspah)

Minä kuuntelen aika paljon metallimusiikkia ja pojat diggailevat Robinia ja Antti Tuiskua. Nämä ovat niitä, missä makumme eivät ihan kohtaa, mutta onneksi löytyy paljon musiikkia, josta tykkäämme kaikki. Nuoremman pojan viimeisin innostus oli The Beatlesin kappale Lucy in the Sky With Diamonds. Se piti soittaa useamman kerran peräjälkeen.

Etenkin silloin kun pojat olivat pienempiä ja siinä sängyn vieressä piti hengailla siihen saakka kunnes kumpikin on nukahtanut, oli haettava sellaista kompromissia, jota kaikki kuuntelisivat mielellään ja joka olisi sopivan rauhallista, jotta toimisi nukutusmusiikkina. Kappaleet eivät voi olla liian nopeita, eivät kovin aggressiivisia eivätkä liian poukkoilevia. Joistakin kappaleista on tullut kommentti, että pelottavaa, eli liian synkät sounditkaan eivät käy. Onneksi isosta osasta sanoituksia ei ole vielä tarvinnut huolehtia kun eivät vieraita kieliä vielä osaa. Suomenkielisiä on vähän pitänyt katsoa. Käytännön sanelema vaatimus on ollut paljolti se, että biisin on löydyttävä Spotifysta, mutta Jollan kohdalla on poikettu tästä.

Eniten vuosien varrella ovat soineet Leonard Cohen, Nick Cave ja Portishead. Melko säännöllisiä vieraita nukutuspuuhissa ovat olleet Mirel Wagner, Mick Harvey, Fink, Minä ja Ville Ahonen, Tori Amos, Chambao, Gotan Project, Melissa Horn, Ladyhawke, First Aid Kit ja Ukkosmaine ja jo mainittu Jolla. Lisäksi on harvinaisempia apureita. Klassinen musiikki on usein helppo valinta, mutta pojat alkavat ennemmin tai myöhemmin kaivata jotain helpommin omaksuttavaa.

Ukkosmaineen Salamaponi oli jossain vaiheessa
hittikappale, joka piti kuunnella joka ilta monta
kertaa peräkkäin.

Varsinaisesta lastenmusiikista Orffien Haloo Kalevala on muodostunut kestosuosikiksi, PMMP:n lastenmusiikkilevy Puuhevonen on soinut paljon ja Hullut Hattuset on ollut niin pitkään niin vahvasti osa kalustoa, että meinasin unohtaa mainita.

Tuosta lyhyestä lausahduksesta “laita rockia, se on rauhoittavaa” tuli hyvä mieli. Aika samat jutut meitä rauhoittavat.

Pasi Huttunen

Yksi vastaus artikkeliin “Hyvän unibiisin anatomia”

  1. Meidän vauva kun oli vielä äitinsä mahassa, niin soitettiin sille black sabbathin 'headless cross' monta kertaa. En tiedä mitä oli mieltä.
    Nykyään muutaman vuoden ikäinen pikkukaveri. Muusikkona kun ei aina jaksa musajuttuja kotona kun siitä tulee yliannostus jo työn ja harrastuksen puolesta, niin jää vähemmälle kuuntelut. radio nostalgia on äänessä keittiössä koko päivän, ja jotain saksalaisia sotamarsseja youtubesta kuunnellaan myös tällä hetkellä.
    Sanoin kerran "älä soittajaksi rupea sitten isona, siitä ei saa oikein rahaa". Ymmärti heti ja sitä kiinnostaakin enemmän panssarivaunut ja junat ja sun muut.. onneksi.. harmi että rekkaunelmat jäivät pois, mietin jo että pääsisin reissaamaan ympäri eurooppaa pelkääjän paikalla kaljaa tissutellen, mutta ei. tai ei sitä koskaan tiedä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »