Hävitysyhteiskunta

Arvoisat kerskahävittäjät ja muut hävitysyhteiskunnan lapset,

omistan tämän tekstin teille, jotka pyyteettömästi ja jopa vastoin omaa etuanne teette parhaanne, että maailma palaisi entisille raiteilleen ja hävitys voisi jatkua vähintään yhtä kiivaana kuin ennen k-viruksen aiheuttamaa poikkeustilaa.

Hävitysyhteiskunta on ”yhteiskunta, jossa mahdollisimman useita kansalaisten tarpeista pystytään kattavasti tyydyttämään hävityksen kautta”, kuten Wikipedia sanoo. Hävitys on läpäissyt yhteiskuntamme, mikä näkyy vaikkapa siinä, että meillä on hävittäjäneuvontaa, hävittäjäasiamiestä, hävittäjäriitalautakuntaa, hävittäjänsuojalakia ja kilpailu- ja hävittäjävirastoa. On jopa Hävittäjä-lehti ja Hävittäjä-akatemia.

Hävittäminen on kansalaisoikeus ja -velvollisuus, sillä hävitysyhteiskunnan perusta on talouskasvu, joka on suorassa yhteydessä hävitykseen. Mitä enemmän hävitämme, sitä enemmän talous kasvaa ja sitä enemmän saamme jakovaraa, vaurautta ja hyvinvointia. Vaikka tavoitteenamme olisi kestävä, tiedostava ja vastuullinen hävitys, hävityksen idea ei muutu: se mikä hävitetään, häviää. Kun barreli öljyä on poltettu, sitä ei enää ole, kun kunttamaa on kääritty pois ja sora ajettu tien pohjaksi, harjua ei enää ole, kun eläinlajin viimeinen yksilö on kuollut, eläinlajia ei enää ole.

Mitä enemmän hävitetään, sitä enemmän häviää, ja se saattaa tuntua kaikkein herkimmistä hävittäjistä pahalta. Yksittäisen hävittäjän ei kuitenkaan ole syytä jäädä pohtimaan tätä omassa pikku hävittäjänpäässään, vaan kannattaa luottaa niihin, jotka ovat paremmin perillä kasvavan hävityksen välttämättömyydestä ja logiikasta. Enkä puhu nyt ekologeista.

K-kriisin aikana ihmiset ovat välttäneet palveluiden käyttöä tavalla, joka on vähentynyt hävitystä ja siten syventänyt kriisiä, kuten Vihriälän raportissa sanotaan. Hävitystä ovat vähentäneet myös kotitaloudet, joiden tulot ovat pysyneet ennallaan. Monet Kilpailu- ja hävittäjäviraston kyselyyn vastanneet kuitenkin uskovat hävityksen ”palautuvan nopeasti kriisiä edeltävälle tai jopa sitä korkeammalle tasolle”, mikä tietenkin on hyvä uutinen hävitysyhteiskunnan näkökulmasta. Toisaalta raportissa [jossa sana ”hävittäjä” esiintyy 35 kertaa] kiinnitetään huomiota siihen, että hävittäjien luottamus talouden kehitykseen on alempana kuin milloinkaan hävittäjäbarometrin historiassa.

Yksittäinen hävittäjä ei välttämättä näe kehitystä pahana. Jotkut toivovat, ettei hävityshysteria poikkeusolojen loputtua jatku. He sanovat, että jos nykyistä ylihävitystä jatketaan, hävitysjuhlat ovat pian ohi. On sellaisiakin hävityskriitikoita, joiden mielestä me barreli barrelilta, eläinlaji eläinlajilta, elinympäristö elinympäristöltä hävitämme lapsiltamme mahdollisuudet hävittää. Heidän mielestään olisi yksinomaan hyvä, jos suomalaisten keskihävitys vähenisi pysyvästi noin yhteen neljännekseen nykyisestä, sillä silloin olisimme lähellä kestävän hävityksen tasoa.

*

No niin, eiköhän tämä läppä ole nyt kuultu.

Lapsena tykkäsin tehdä koottavia lentokoneiden pienoismalleja. Yksi ylpeydenaiheistani oli hävittäjä F-15 Eagle muistaakseni mittakaavassa 1:43. Nykyisin olen kiinnostuneempi pienoisekosysteemeistä. Häviänkin tästä rakentamaan lasten kanssa hyönteishotellia, johon toivottavasti tulee joukoittain erakkoampiaisia, myrkkypistiäisiä ja rusomuurarimehiläisiä.

Topi Linjama