Siirry sisältöön
Lapselliset miehet

Etäilyn ja eristäytymisen vuosi 2020 tulee päätökseen – opittiinko muuta kuin kieputtamaan maskin nauhoja?

30.12.2020

Jatkamme tässä sohvalla makailua myös ensi vuonna.

Teini-ikäisen ja melkein teini-ikäisen isänä vanhemmuuden helppous on korostunut koronavuoden aikana. Ensi vuonna on otettava taas vähän tiukempi ote vanhemmuudesta.

Koronavuosi 2020 on tulossa päätökseen ja nyt voi pohtia, mitä se on opettanut. En tiedä onko se opettanut oikein mitään muuta kuin sen, että maski naamalla silmälasit huurtuvat vähemmän kun ne korvan taakse laitettavat nauhat kieputtaa kiepille tai parille. Onhan se jotain.

Teini-ikäisen ja melkein teini-ikäisen isänä vanhemmuuden helppous on korostunut koronavuoden aikana. Esimerkiksi etäkoulu sujui suunnattoman helposti ja vaivattomasti kun suhteutan muilta kuulemiini tarinoihin. Nuo pennut ovat jo sen verran omatoimisia, että minä tosiaan saatoin puhua etäkoulusta enkä kotikoulusta, kuten monet muut. Silti olin onnellinen kun syksyllä koulu käytiin koulussa.

Kaiken kaikkiaan maailma on nyt kuitenkin pakkoherätetty globaalin ekokatastrofin todellisuuteen hyvin brutaalilla tavalla. Tämä ajatus varjostaa vääjäämättä kaikkea tulevaa mietittäessä ja suunniteltaessa siitäkin huolimatta, että vuodesta 2021 ei välttämättä tule samalla tavalla dramaattista. Voi hartaasti toivoa, että 2020 tapahtunut äkillinen pandemia olisi paremmin säikäyttänyt meidät siihen, minkä oireena olemme jo pitkän aikaa nähneet muuttuvan ilmaston. Planeetan rajat tulevat vastaan.

Suunnitelma sujui yli odotusten

Yleisesti ottaen vuosi on ollut paska, vaikka kuten jo kerroin, henkilökohtaisesti se on ollut minulle todella hyvä, enkä ihan meinaa vieläkään uskoa onneani.

Tämä vuosi jos joku auttoi tunnistamaan etuoikeutetun asemani.

Tein alkuvuodesta suunnitelman vuodelle 2020 ja se kuului kiteytettynä seuraavasti:

“Tämä voisi olla vuosi, jolloin vihdoin en skarppaisi, saisin vähemmän aikaan ja kulkisin hitaasti.”

Saatoin jo huhtikuussa todeta, että suunnitelma näyttää onnistuvan yli odotusten. Siteerasin Hesarin Annamari Sipilää, joka kirjoitti, että pandemian aikaan ei olisi oikein soveliasta puhua kotiin eristäytymisen tuottama ilosta, vaikka ihan kivaa on. “Koskaan aiemmin introverteilla eivät ole olleet asiat näin hyvin”, hän kiteytti. Olin viimeistään noihin aikoihin itsekin tunnistanut tämän.

Tämä vuosi jos joku auttoi tunnistamaan etuoikeutetun asemani hyvin toimeentulevana ison asunnon omistajana, jonka vuoroviikkovanhemmuus toimii erinomaisen hyvin.

Toiveikkuutta ilmassa

Kevät meni helposti etäillessä ja kotona pysyessä. Vapautuneen kesän jälkeen synkkä koronasyksy jälleen tiukentuvine rajoituksineen tuli märkänä rättinä kasvoille. Poikkeustila alkoi todella kyllästyttää. Mutta nyt näyttäisi taas toiveikkuutta olevan ilmassa, että ensi vuonna tilanne jo helpottuu.

En tee suunnitelmaa vuodelle 2021 enkä tee lupauksia.

Kävipä niin tai näin, minusta tuntuu, että ensi vuonna on otettava taas vähän tiukempi ote vanhemmuudesta. En tiedä onko se noiden lasten puolesta tarpeen, mutta minä en taida vielä olla valmis päästämään ihan niin irti kuin olisi jo mahdollista.

Toisaalta on vielä vaikea sanoa, millainen uudenlainen perhe tässä lopulta rakentuu. Vielä ei asiasta olla puhuttu eikä oikein mitään suunniteltu, mutta ajatus kuulostaa enemmän kiinnostavalta kuin kauhistuttavalta.

En tee suunnitelmaa vuodelle 2021 enkä tee lupauksia. Paitsi ehkä sen, että kun se tältä vuodelta jäi, niin ensi vuonna voisin viettää viikon tai kaksi Kolin Keitaan kirjailijaresidenssissä.

Noin muutoin aion kiinnittää enemmän huomiota siihen, mihin kiinnitän huomioni.

Pasi Huttunen, @paspah

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »